Kolme sanaa sinulle: Ole ystävä minulle
Näin ystävänpäivän alla listasin hyvän ystävän ominaisuuksia: kärsivällisyys, huomavaisuus, uskollisuus, epäitsekkyys, rehellisyys ja rakkaus. Arvelen, että käsitykseeni on vaikuttanut paitsi suomalaisuus ja kulttuuriperimä, myös Raamattu. Ystävät on annettu meille siunaukseksi. ”Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.” sanotaan Sanalaskujen kirjassa. Raamattu käyttää ystävästä kreikan kielen sanaa filos. Se kuvaa ystävien keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja heidän välilleen syntynyttä sidettä. Filos on ystävyyttä, syvää kumppanuutta ja veljeyttä, rakkautta ja mieltymystä toiseen ihmiseen. Ystävä on todella ystävä, ei vain kaveri tai toveri. Ystävä ei vaadi ystävältään palkkaa, vaan hänen palkkansa on ystävyys itse. Ystävien välinen suhde ei perustu omistukseen tai arvovaltaan, vaan keskinäiseen luottamukseen.
Tosi ystävyydessä kaikki sisältyy sanoihin: ole ystävä minulle. Ystävyys ilmenee sanoina ja tekoina, mutta ennen muuta arkipäivän ystävyys löytyy sanojen luottamus ja luotettavuus takaa. Ystävät jakavat keskenään sisimpänsä tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Salaisuuksien jakaminen ei olisi mahdollista, elleivät ystävät luottaisi toisiinsa täydellisesti. Ystävyys on yksinkertaisen kaunista. Kun ystävä lupaa, ystävä pitää lupauksen. Kun ystävä tarvitsee apua, tekee ystävä voitavansa sen eteen. Monesti ystävyydessä on helpompaa olla itse se luotettava ystävä kuin yksinkertaisesti pyytää apua ystävältä silloin, kun sitä tarvitsee. Uskallatko luottaa murheet ystävän tietoon ja hoitoon?
Luin, että meillä voi olla viidenlaisia ystäviä. Ja heillä viesti, jonka me kaikki haluamme kuulla.
1. Hauska ystävä. Tämä ystävä on rentouttavaa seuraa ja viihdymme hyvin yhdessä. Iloitsemme ja nauramme, nautimme elämästä ja yhdessäolosta. ”Sinä olet kaunis ja ihana.”
2. Viisas ystävä. Hänen kanssaan voin jakaa ongelmani ja kipukohtanikin. Viisas ystävä on empaattinen ja hyvä kuuntelija ja suhteemme on usein syvä. ”Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.”
3. Ystävä, joka huolehtii sinusta. Hän on ystävä, jonka puoleen käännyn, kun tarvitsen apua ja rohkaisua. Tiedän, että hän on puolellani. ”Olen aina rinnallasi.”
4. Päättäväinen ystävä. Hän on vahva kaveri, joka pelastaa minut kiperistä tilanteista ja kulkee mukana rinnallani, kunnes saavutan päämääräni. ”Pystyt mihin vain.”
5. Vastuuntuntoinen ystävä. Tämä on se luottotyyppi, joka kulkee joka askeleen kanssani. Hänen kanssaan voin jakaa niin ilot kuin surut. Juttu jatkuu tauon tai välimatkan jälkeenkin nopeasti siitä samasta, mihin jäätiin. ”Haluan olla ystäväsi aina.”
Kirjoittaja on Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anu Pelkonen
Kirjoitus julkaistu Juvan lehdessä 13.2.2020
Olet rakas
Seurakunnallamme on uudet nimikkolähetit Hanna ja Kimmo Tansaniassa. Kirjeessään he kertoivat opiskelevansa swahilin kieltä, joka on tarinankertojien kieli, jonka merkitykset avautuvat kielen hallinnan ja ymmärtämisen kautta.
Ajattelen, että myös suomen kieli on tarinankertojien kieli ja sanoja ja lauseita ymmärtämällä ymmärtää jotain kulttuurista ja kansasta. Mutta onko meillä myös asioita, joille ei ole sanoja tai mitä sanomatta jätetyt sanat kertovat meistä suomalaisista. Tai kertovatko?
Minua on kovasti puhutellut Johanneksen evankeliumin 21. luvun kohta, jossa Jeesus kysyy kolme kertaa Pietarilta rakastaako tämä häntä. Koko syvällinen sisältö ei avaudu suomeksi, koska on vain yksi sana rakastamiselle, jota käännöksessä voi käyttää. Evankeliumi on kirjoitettu kreikaksi, missä on neljä eri sanaa rakkaudelle. Tässä keskustelussa on käytössä niistä kaksi. Jeesus kysyy kahdesti Pietarilta rakastaako hän agape-rakkaudella, joka on täydellistä ja virheetöntä jumalallista rakkautta. Pietari vastaa Jeesukselle rakastavansa, mutta käyttää verbiä fileo. Hän rakastaa ihmisen vajavaisella rakkaudella. Hän tykkää Jeesuksesta, rakastaa kuin ystävää. Kolmannen kerran kysyessään Jeesuskin käyttää samaa verbiä kuin Pietari. Jeesus tietää, ettei ihminen ikinä voi kyetä täydelliseen rakkauteen. On ihan sallittua olla inhimillinen ja vajavainen rakkaudessakin, koska muuhun ei pysty.
Suomen kielessä on lukemattomia eri sanoja kuvaamaan lunta ja jäätä sekä niihin liittyviä sääilmiöitä. Mutta rakkaus sanan kanssa on toisin. Se on vähän hankala sana. Sitä on suorastaan vaikeaa sanoa. Juttelin taannoin muutaman ikätoverini kanssa äitiydestä ja useampi meistä oli tehnyt tietoisesti saman päätöksen. Sanon lapsilleni: ”Minä rakastan sinua.” tai ”Olet rakas.” Se on saattanut olla aluksi vaikeaa, koska sitä ei välttämättä ole kuullut omilta vanhemmilta tai tunteita ei ole oppinut sanoittamaan. Ehkä on niin, että kylmässä pohjolassa henkiinjäämisen kannalta on ollut tärkeämpää sanoittaa lunta ja säätiloja, muttei tunteita. ”On ilmoja pidellyt.” kuulostaa hyvin suomalaiselta.
Kokeile, mitä tapahtuu, jos sanot tänään puolisolle, lapselle, lapsenlapselle, vanhemmalle, sisarukselle tai ystävälle: ”Olet rakas.” Millaisen vastauksen saat? Miltä sinusta tuntuu sanoa se? Onko se vaikeaa ja sanat jäävät kurkkuun? Vai ajatteletko, että ei sitä tarvitse ääneen sanoa, kun tietäähän se toinen muutenkin? Vai tietääkö?
Aila Asikainen
Juvan seurakunnan lähetyssihteeri
Hartauskirjoitus on julkaistu Juvan lehdessä 6.2.2020
Sytytä kynttilä vanhemmuudelle
Ensi sunnuntaina vietetään Kynttilänpäivää. Nimi juontaa juurensa keskiaikaisesta tavasta siunata silloin kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät.
Kynttilä on vertauskuva valosta, jonka Kristus toi maailman kaikille kansoille. Tämä tulee kauniisti esille päivän evankeliumissa. Joosef ja Maria toivat Jeesuksen temppeliin uhratakseen esikoisen syntymän johdosta säädetyn uhrin. Pyhän Hengen johdattamana paikalle tuli myös vanha Simeon. Hän otti lapsen syliinsä ja siunasi hänet Simeonin kiitosvirtenä tunnetun runon sanoin.
Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
niin kuin olet luvannut.
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
valon, joka koittaa pakanakansoille,
kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Ensi sunnuntaina käynnistyy myös Yhteisvastuukeräys, tänä vuonna jo 70. kerran. Keräyskohteena on vanhemmuuden tukeminen niin kotimaassa kuin maailman katastrofialueilla.
Keräyskohde ei voisi olla ajankohtaisempi. Vanhemmuus on monella tapaa hukassa Suomessa. Syntyvyys on romahtanut. Joka viides lapsi kärsii mielenterveysongelmista. Perheen tulisi olla turvallinen kasvuympäristö lapselle, mutta parisuhteet eivät kestä lapsiperheen kuormittavaa arkea.
Keräyksen tuotolla vahvistetaan vanhemmuutta tukevia sosiaalisia verkostoja. Heille järjestään vertaistukea, perheiden yhteisiä harrastusmahdollisuuksia sekä matalan kynnyksen apua arkeen. Ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin. Apua on tarjolla, kun sitä lähtee rohkeasti hakemaan.
Yhteisvastuun tuotosta viidesosa jää oman seurakunnan käyttöön, viidesosa perheiden tukipalveluihin muualla kotimaassa ja 60 prosenttia kansainväliseen apuun Kirkon ulkomaanavun katastrofirahaston kautta.
Rahallisen tuen lisäksi voit tukea tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen tavoitetta miettimällä, löytyisikö sinun lähipiiristäsi vertaistuen tarpeessa oleva lapsiperhe ja miten voisit helpottaa heidän arkeaan. Josefin ja Marian esimerkki kannustakoon meitä myös tuomaan lapsemme ja lapsenlapsemme Jumalan siunattaviksi.
Paavo Ahonen
Kirjoittaja on kirkkovaltuuston varajäsen
Hartauskirjoitus on julkaistu Juvan lehdessä 30.1.2020