Elävän veden lähteillä

Puhdas ja raikas vesi on elämän ehto täällä maapallolla niin ihmisille kuin muullekin luomakunnalle. Tuon puhtaan veden merkitys on tullut täällä Juvallakin konkreettisesti tietoisuuteemme tässä viime viikkojen aikana.

Raamattu kertoo Jeesuksen julistaneen Lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä temppelissä näin: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon”. Tuota kyseistä Lehtimajajuhlaa vietetään Israelissa edelleenkin juuri näihin aikoihin. Jeesuksen aikana tuossa juhlassa, seitsemänä ensimmäisenä päivänä, valkopukuiset papit marssivat kulkueena Siiloan lammikolle. Sieltä he ottivat kultaisiin astioihin vettä, jolla he valelivat alttarin temppelissä ja lauloivat samalla: ”te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä”. Juhlamenot muistuttivat kansaa siitä, miten Jumala oli pitänyt yliluonnollisella tavalla huolta kansansa veden saannista 40 päivän erämaavaelluksen aikana.

Jeesus jatkoi vielä julistustaan: ”joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat” (Joh 7:37-38). Tuolla hän tarkoitti Pyhää Henkeä, jonka hänen omansa tulisivat saamaan.

Hengellisissä tilaisuuksissa kutsutaan toisinaan ihmisiä tulemaan Jeesuksen luokse. Näin Jeesuskin teki tuolla temppelissä. Raamattu kertoo hänen tehneen sen huutamalla suurella äänellä niin, että tuo viesti varmasti tavoitti hänen kuulijansa. Mahtaakohan tuo sama viesti löytää tänä päivänä tiensä niiden ihmisten sydämiin, jotka sitä odottavat, kaikista käytettävissämme olevista nykytekniikoista huolimatta? Sitä on meidän kristittyjen hyvä aina välillä pysähtyä miettimään.

Mikäli meidän on jano, voimme nyt täällä Juvallakin saada hanasta tai kraanasta, miten se nyt sitten missäkin päin Suomea sanotaankaan, puhdasta ja raikasta vettä juodaksemme. Jos sen sijaan janoamme sitä vettä, jota Jeesus meille tarjoaa, meillä ei ole tänäkään päivänä muuta mahdollisuutta, kun ottaa tuo hänen janoisille osoittama kutsunsa vastaan ja tulla hänen luokseen.

Usko Jeesukseen avaa meille tien Jumalan yhteyteen ja sille lähteelle, joka saa nuo virrat pulppuilemaan sisimmästämme aina iankaikkisuuteen asti. Tuo Pyhän Hengen virta kertoo niin meille kuin lähellämme eläville ihmisille siitä elävästä yhteydestä, joka meillä on Jumalan kanssa ja samalla se pitää hengellisen elämämme tuoreena ja elinvoimaisena.

Mikäli tuo lähde on syystä tai toisesta päässyt tukkeutumaan elämässäsi niin voit pyytää Jeesusta avaamaan sen uudelleen.

Tuosta samasta lähteestä Emil Gustafson runoili jo 1800 -luvulla näin:

”Mä lähteellä elämän viipyä saan ja ylistää Jeesustani. Tää lähde ei kuivua voi milloinkaan, vaan iäti on turvani. Ken lähteellä elää, hän onnelinen ja alati autuas on. Ken juurtua sanaan saa lupausten, on voimansa loppumaton.” HL 387

Erkki Lehtonen, pastori, Juvan helluntaiseurakunta
Julkaistu Juvan lehdessä torstaina 16.9.2021

 

Hyvää lähimmäisen päivää!


Ensi sunnuntaina vietetään lähimmäisen päivää. Tänä vuonna teemana on vapaaehtoisuus. 
Terminä lähimmäinen ei kuulu jokapäiväiseen sanavalikoimaamme. Olisi syytä kuulua, sillä tärkein ihmiselle annettu käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.
Esikuvaksemme oikeasta lähimmäisyydestä Jeesus nostaa laupiaan samarialaisen, joka auttoi tien varrelta ryöstäjien uhriksi joutunutta matkustajaa. Hän antoi tälle ensiavun ja toimitti lähimpään majataloon hoitoon. Vielä hän lupasi palata maksamaan hoidosta aiheutuneet ylimääräiset kulut. 
Samarialainen, joka itsekin kuului syrjittyyn ja halveksittuun kansanosaan, osoittautui ryöstetyksi joutuneen lähimmäiseksi. Se ei perustunut lähisukulaisuuteen tai naapuruuteen, sillä tuskin hän tunsi etukäteen autettavaansa. Tärkeintä oli sääli ja auttamishalu.
Maailmassa ja myös omassa maassamme on paljon avun tarpeessa olevia. Maailman hätä ja tuska voi tuntua ylivoimaiselta. Mitä yksi ihminen voi saada aikaan. 
Suomessa avun tarpeeseen joutuneita on pyritty ensisijaisesti auttamaan yhteiskunnan toimesta. Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon tai kehitysavun parissa toimivien työntekijöiden lisäksi myös jokainen veronmaksaja osallistuu omalta osaltaan tähän pakolliseen lähimmäisenrakkauteen. Silti keskuudessamme on paljon väliinputoajia, jotka jäävät yhteiskunnan tukijärjestelmien ulkopuolelle. Tarvitaan paljon vapaaehtoista avustustyötä heidän auttamisekseen.
Seurakunnat ja erilaiset järjestöt tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia vapaaehtoiseen auttamistyöhön ja lähimmäisten kohtaamiseen, vaikka korona-aikana moni toiminta on ollut katkolla. Vapaaehtoistoiminta on hyvä tapa rakentaa yhteisöllisyyttä. Toisten auttaminen antaa merkitystä myös omaan elämään.
Kristityn motiivina lähimmäisen auttamiseen ei ole pisteiden kerääminen Jumalan silmissä tai taivasosuuden varmistaminen. Pelastus tulee jokaiselle armosta. Auttamisesta saa hyvän mielen sekä auttaja että autettava. Kenen lähimmäisen elämään sinä voisit tuoda iloa?


Paavo Ahonen, kirkkovaltuuston varajäsen ja seurakunta-aktiivi

Julkaistu Juvan lehdessä torstaina 26.8.2021

 

Erilainen kesäloma

Osallistuin tämän kevään ja kesän The Legacy Projectiin, joka on uuden sukupolven lähetysilmiö. Sen ajatuksena on, että jokaisella on tehtävä ja jokainen ympäristö on lähetyskenttä. The Legacy Projectin tavoitteena on mobilisoida uusi sukupolvi vastaamaan Jumalan kutsuun ja Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn lähettämällä heidät lyhytaikaiseen lähetystyöhön kaikkialle maailmaan. 

Olin osana 11 henkilön tiimiä ja alun perin meidän piti lähteä heinäkuussa Kreikkaan Ateenaan pakolaistyöhön. Paikka, johon olimme menossa ei kuitenkaan koronarajoituksista johtuen voinut ottaa meitä vastaan. Matkasuunnitelma muuttui ja olimme 10 päivää Turussa ja 3 Närpiössä. Kolme tiimimme jäsenistä oli alle 10-vuotiaita lapsia, joista yksi oma kuopukseni.

Projektimme oli käytännön palvelemista eri seurakunnissa, yhdessä rukoilemista ja Jeesuksesta kertomista. Turussa vietimme mm. pari päivää helteisissä puistoissa tarjoten diakoniatyön mehua, vichyä ja kahvia sekä pelaten lasten kanssa. Jaoimme samalla myös Varissuon kirkon tapahtumamainoksia. Sunnuntaina avustimme samaisen kirkon messussa. Turussa osallistuimme myös yhdessä kaupunginosassa ruokakassien jakamiseen. Närpiössä majoituimme Filadelfia- seurakunnan kirkossa ja osallistuimme heidän kesäpaikkansa töihin. Seurakunnalla on Nämpnäsissä Strandhem niminen kesäkahvila, ravintola ja kotieläinpiha, jossa leikitimme lapsia, ruokimme eläimiä ja tiskasimme. Ja minä pääsin omalle erityisosaamisalueelle; sain kitkeä ja lannoittaa kasvimaan ja kukkapenkit.

Matka opetti monenlaista vapaaehtoistyöstä, vieraanvaraisuudesta ja kristittyjen yhteydestä. Tiimimme jäsenet sekä vastaanottavat seurakunnat edustivat monia eri kirkkokuntia ja herätysliikkeitä. Päällimmäisenä ei jäänyt mieleen erimielisyydet oppikysymyksistä vaan se, mikä meitä yhdistää. Meitä kaikkia yhdistää Jeesus ja hänen antamansa käsky mennä ja tehdä. Koska Jumala on rakastanut meitä ja antanut meille paljon, jaamme siitä muille. Toinen toisillemme, mutta ennen kaikkea heille, jotka eivät Jeesusta vielä tunne. 

Aila Asikainen, Juvan seurakunnan lähetyssihteeri

Julkaistu Juvan lehdessä torstaina 12.8.2021