Armollinen
Yhtenä iltana kohta kolmevuotias kuopus pyysi piirtämään erilaisia asioita; auringon, toisen auringon ja vielä kolmannen, repun, Pipsa Possu-repun ja hevosen. Minä parhaani mukaan piirsin ja lasta nauratti. Sitten hän pyysi: ”Piirrä äiti armollinen.” ”Ai mikä?” ”No armollinen!” Vastasin, etten tiedä, mitä hän tarkoittaa, enkä osaa piirtää sellaista. Lapsi tivasi niin kauan, että lopulta totesin: ”Jumala on armollinen ja piirretään tähän Jeesuksen risti.” Se kelpasi. Hetken päästä lapsi alkoi laulaa omakeksimäänsä laulua, jossa toistui sana armollinen. Alkoi uusi tivaus. ”Äiti laula se armollinen!” En taaskaan yhtään tiennyt, mistä on kyse. Koitin jopa vähän googlata, löytyisikö joku lapsen lauluntapainen virsi, mutta ei löytynyt. Asia ei ratkennut, mutta minun onnekseni ajatukset siirtyivät pian uusiin puuhiin.
Luulen, että tuo vaikea sana on jäänyt lapselle mieleen Herran siunauksesta. En tiedä, mitä lapsi kuvittelee sanan tarkoittavan ja on siinä pohtimista aikuisellekin.
Olemme juuri viettäneet pääsiäistä. Pääsiäisen sanoma on aivan armollisuuden ytimessä. Kristityt uskovat, että kaikki ihmiset ovat syntisiä, mutta Jumala armahtaa syntisen Kristuksen tähden. Jeesus kuoli ristille kaikkien ihmisten vuoksi siksi, että jokainen voisi saada syntinsä anteeksi.
Pääsiäisen tyhjä risti viestii meille siitä, että Jeesus on ylösnoussut Taivaaseen ja hänen kauttaan meilläkin on kerran mahdollisuus päästä sinne. Riittää vain, että uskomme Jeesukseen ja siihen, mitä ristillä ja ylösnousemuksessa tapahtui.
Armollisuus on tärkeä sana myös tässä arkisessa elämässä, jota elämme. Jumala ei ole tuominnut kaikkein ankarimman tuomion mukaan vaan on rakastanut ihmistä ja antanut anteeksi pääsiäisen tapahtumien kautta. Eikö meidän ihmistenkin pitäisi tämän esimerkin vuoksi pitäisi olla armollisia lähimmäisiämme kohtaan? Taannoin yksi seurakuntamme lähetystyön vieras kertoi, että hän oli työskennellyt maassa, jossa kristityt olivat pieni vähemmistö. Siinä kyläyhteisössä, missä hän toimi, kristityt kuulemma tunnisti siitä, että he auttoivat kaikkia apua tarvitsevia. Jäin pohtimaan näkyykö armo ja lähimmäisen rakkaus tällä tavoin omassa elämässäni tai omassa yhteisössäni. Ainakin toivoisin, että näin olisi.
Aila Asikainen, Juvan seurakunnan lähetyssihteeri
Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä Torstaina 24.4.2025.