”Minun Herrani ja minun Jumalani”

Minun paheeni on erilaiset mietelauseet. Lähiaikoina olen nostanut elämääni erityisesti kaksi sellaista. Toisessa sanotaan ”One day you`ll see why God made you wait” eli yhtenä päivänä tulet näkemään, miksi Jumala laittoi sinut odottamaan. Toisessa sanotaan, että ”Luota, että asiat kyllä tapahtuvat, kun on sen aika”. Toinen paheeni on siis malttamattomuus ja kärsimättömyys. Usko horjuu, jos johonkin paljon pyydettyyn asiaan ei saakaan vastausta heti. Yleensä oletan, että Jumala vastaa rukoukseeni ”ei” tai sitten ei kuule sitä ollenkaan. Kuitenkin monta suurta unelmaani ja salaista toivettakin on toteutunut, kun niille on ollut oikea aika. Silloin kun vastaus rukouksiini on ollut ”ei”, se on ollut sitä oikein hyvästä syystä. Kyse ei ole ollut siitä, että Jumalaa ei olisi tai Jumala ei kuulisi, vaan silloinkin Jumala on osoittanut rakkauttaan minua kohtaan.

Toisena pääsiäispäivänä ja sen jälkeen luetaan Raamatun tekstejä, joissa ihmiset ovat hämillään, peloissaan ja epäileviä. He, jotka näkevät Jeesuksen hänen kuolemansa jälkeen, löytävät tyhjän haudan tai keskustelevat Jeesuksen kanssa, uskovat helpommin. Mutta entä he, joiden pitää uskoa toisten kertomaa. Yksi tunnetuimmista epäilijöistä on apostoli Tuomas. Kun toiset opetuslapset kertoivat hänelle kohdanneensa Jeesuksen, Tuomas vastasi yksiselitteisesti: ”En usko”. Todisteeksi hän olisi halunnut itse nähdä naulanjäljet Jeesuksen käsissä. Viikon kuluttua Jeesus antoi tämän mahdollisuuden myös Tuomakselle. ”Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh.20:29)

Punkaharjulla sijaitsee alttaritaulunsa aiheen mukaan nimetty apostoli Tuomaan kirkko. Martta Helmisen maalaaman alttaritaulun aiheena on Tuomaan tunnustus Jeesukselle tuossa edellä kertomassani hetkessä: ”Minun Herrani ja minun Jumalani” (Joh 20:28). On levollista istua kirkon penkissä katsellen kultakirjaimia ”Minun Herrani ja minun Jumalani”. Tuomaan kohdalla lause oli jonkinlainen uskontunnustus. Minulle lause riittää hyvin rukoukseksi niissä hetkissä, kun en oikein tiedä edes, mitä pyytäisin. Jumala kuitenkin tietää, mikä ja milloin on minulle parasta. Hän tuntee epäilevät Tuomaansa ja rakastaa myös heitä.

Jonna Lemmetyinen

Juvan seurakunnan diakoni

***

Pääsiäisen väri on valkoinen

Viime viikko oli hiljainen viikko. Nyt on pääsiäisviikko. Kristillisessä perinteessä pääsiäisviikko todellakin on pääsiäisen jälkeinen viikko eli Riemuviikko. Vietämme kahta pääsiäispäivää ja jatkamme Jeesuksen ylösnousemuksen riemullista juhlintaa, suurta ilojuhlaa. Pääsiäisviikkoa kutsutaan myös valkoiseksi viikoksi. Nimitys tulee joukkokasteiden ajalta. Kyläkunnittain ihmisiä oli kääntynyt. He saivat kasteen pääsiäisyönä. Sen jälkeen he kantoivat kastepukua eli albaa koko viikon ajan seuraavaan lauantaihin asti. Kylän raiteilla liikkui lukuisia valkopukuisia. Tästä näkymästä on peräisin nimitys valkoinen viikko. Koska sinä olet viimeksi pukenut yllesi jotain valkoista?

Värien psykologiassa valkoinen edustaa alkuja, tahtoa aloittaa jotain uutta. Valkoinen tuo avoimuutta ja rehellisyyttä, kuten myös rauhaa, parannusta ja tyyneyttä. Valkoinen on usein liitetty täydellisyyteen. Kun spektrin värit yhdistetään, lopputuloksena on valkoinen valo. Valkoisessa siis yhdistyvät kaikki värit, mutta yhtä usein valkoinen mielletään myös "tyhjäksi". Väriksi, jossa ei ole mitään. Valkoista pidetään tahrattomuuden ja puhtauden symbolina. Lääkärien ja hoitajien työasuhan on monesti valkoinen.

Valkoinen on myös juhlava väri. Kasteessa lapsi puetaan valkoiseen kastemekkoon. Nuori tai aikuinen käyttää kasteessa valkoista pukua, jota kutsutaan albaksi. Alba on latinaa ja tarkoittaa valkoista vaatetta. Sama puku on käytössä konfirmoitavilla nuorilla sekä papilla jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Nykyään myös morsiamet pukeutuvat valkoiseen, vaikka ennen musta asu oli yleisempi.

Kristinuskossa valkoinen on hyvin selkeästi puhtauden ja viattomuuden väri. Valkoinen on liitetty täydellisyyteen, totuuteen ja kirkkauteen. Jeesus kuvataan usein valkoisissa vaatteissa. Enkelit ovat samoin monesti valkopukuisia. Pyhää Henkeä kuvaa puolestaan valkoinen kyyhkynen. Valkoinen on ilon, kiitoksen, puhtauden ja autuuden väri. Se on Jumalan, Kristuksen sekä taivaan enkelien väri. Sitä käytetään kirkkovuoden suurissa Jeesus-juhlissa: jouluna ja pääsiäisenä. Ihanan valkoinen aika on jälleen keskellämme myös täällä Juvalla. Riemullista valkoista viikkoa Sinulle!

Anu Hellman, Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja

***

Kristinuskon ytimessä

Vietämme parhaillaan hiljaista viikkoa. Seuraamme Kristuksen kärsimystietä Palmusunnuntain riemuitsevan väkijoukon keskeltä Kiirastorstain ja Pitkäperjantain kautta Pääsiäisaamuun ja ylösnousemuksen tuomaan voittoon kuoleman vallasta.

Hiljaisen viikon tapahtumiin tiivistyy kristinuskon ydinsanoma. Se kerrottiin jo ensimmäisille ihmisille syntiinlankeemuksen jälkeen. Jumalan lupauksen mukaan ”vaimon siemen” on polkeva rikki käärmeen pään, vaikka käärme on pistävä häntä kantapäähän. Vaimon siemen Jeesus mursi kärsimisellään ja kuolemallaan – antautumalla vapaaehtoisesti kuolemaan – paholaisen vallan. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja osoitti hyväksyneensä hänen uhrikuolemansa ihmiskunnan syntien sovittamiseksi.

Miksi Jeesuksen täytyi käydä läpi nuo hirvittävät kärsimykset. Eikö Jumalalla olisi ollut muuta keinoa ratkaista syntiinlankeemuksen seurauksia. Varmasti olisi ollut, mutta hän päätti valita näin. Jeesuksen uhrikuolema on vastaansanomaton todistus Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan, vaikka olemme kääntäneet selkämme hänelle.

Jumala tarjoaa pelastusta kaikille ihmisille. Sen vastaanottaminen edellyttää, että ihminen myöntää syyllisyytensä ja nöyrtyy vastaanottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi, kuten apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille (2. Kor 6:1).

Kristinuskossa ehkä vaikeinta onkin oman syyllisyyden tunnustaminen. Muut maailman uskonnot lähtevät siitä, että ihminen omilla ponnistuksillaan ja elämällä hyvää elämää, voi saavuttaa paratiisin tai miksi sitä kuoleman jälkeistä olotilaa sitten nimitetäänkin. Ihmisen luontoon jotenkin kuuluu halu tulla toimeen omillaan.

Jos ihminen ei tiedosta oman pahuuttaan, hän helposti porskuttaa elämässään eteenpäin jättäen jälkeensä pettyneitä ja haavoitettuja lähimmäisiä. Siksi tarvitaan parannussaarnaa, joka herättää synnintunnon.

Hiljainen viikko on meille kaikille kutsu itsetutkisteluun ja katumukseen. Samalla se on muistutus siitä, että Jeesus on sovittanut syntimme ja kukistanut kuoleman vallan. Kristus on totisesti ylösnoussut. Riemullista pääsiäistä kaikille lukijoille.

Paavo Ahonen

Tietokirjailija ja seurakunta-aktiivi