Sydämen sivistystä
Kesän mittaan lomakausi näkyy monella tapaa myös kirkossa ja seurakunnassa. Samaan aikaan kesän hetkien, tapahtumien ja tilaisuuksien keskellä on erityinen mahdollisuus huomata, miten useassa eri yhteydessä kirkko ja seurakunta ovat läsnä ja mukana.
Tiekirkot ovat avoinna, rippikoulu kokoaa laajan ikäluokan nuoria, turuilla ja toreilla ollaan kohtaamassa ja menossa mukana. Paljon kaikkea sellaista, missä on paikallaan olla elämän ja yhteiskunnan keskellä. Siinä saattaa sitten myös ymmärtää, miten yhä edelleen kirkko ja seurakunta läpileikkaavat kokonaista kesää, kulttuuria ja kansakuntaa.
Tänä vuonna vietämmekin kirkossa sivistyksen, kulttuurin ja hallinnon 750-vuotisjuhlavuotta. Juuri se kaikki ulottuu laaja-alaisesti yhteiskuntaamme ja samalla avaakin sitä, miten paljon se kaikki on antanut yhteiseen hyvään. Juhlavuoden kautta saa kohdata ja käsittää, mitä kaikkea se on edelleen arvokkaasti ja luontevasti myös tämän ajan keskellä.
Juhlavuoden kantava teema lähtee sydämen sivistyksestä. Sydämen sivistys on sieltä, mistä nousevat myös usko ja luottamus sekä meidän kestävä elämä ja yhteiskunta. Sydämen sivistys onkin juuri sitä kaikkea, mistä niin kirkon ja seurakunnan kuin meidät kaikki ja koko maan saa tunnistaa.
Tänä kesänä juhlavuoden merkeissä kaikki kesän rippikoululaiset saivat omakseen rukouskirjan. Juhlavuoden rukouskirja on hieno esimerkki siitä, miten ajattomasti ja arvokkaasti se sydämen sivistys asettuu elämän keskelle. Miten paljon tämäkin aika ja meidän jokaisen elämä kaipaa rukousta, luottamusta, vuoropuhelua ja juuri siis sitä sydämen sivistystä.
Sydämen sivistys tunnistaa sen todellisuuden, jossa lopulta me kaikki ihmiset etsimme elämän merkitystä, yhteyttä ja toivoa. Annammehan vain sille todellisuudelle edelleen tilaa. Juuri sille sydämen sivistykselle ja yhteiselle hyvälle, joita kirkko ja seurakunta rakentavat sitoutuneesti ja hyvässä yhteistyössä yhä edelleen. Siihen viitoittajaksi sopii juuri rukous, juhlavuoden rukouskirjan ja kirkkoisä Origeneen mukaan:
”Herra Jeesus, pane kätesi meidänkin silmillemme, että alkaisimme huomata muutakin kuin mitä pystymme näkemään: myös sen todellisuuden, joka ei näy; niin ettei katseemme pysähtyisi vain siihen, mitä nyt tapahtuu ympärillämme, vaan kääntyisi myös sitä suurta, tulevaa todellisuutta kohti, joka on edessämme; että sydämemme silmä voisi heijastaa Jumalaa.”
Antti Kosonen - Seurakuntapastori
Hartauskirjoitus julkaistu Juvan Lehdessä 23.7.2026