Martin päivänä 10.11.

Arjessa on paljon tuttuja tilanteita, joissa meitä muistutetaan puhtaudesta. Lika tuo mukanaan virukset ja bakteerit. Likaisista käsistä taudit tarttuvat. Puhtaus on puoli ruokaa, sanotaan. Saksalainen munkki Martti Luther halusi puhdistaa katolista kirkkoa. Hän kipuili omantuntonsa kanssa ja yritti hyvillä askareillaan sovittaa pahat tekonsa, syntinsä. Hän näki, kuinka kirkko edellytti hyviä tekoja, jopa rahaa, sovitukseksi. Lutherin oivallus löytyi kuitenkin Raamatusta: ”Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.”

1500-luvulla liikkeelle lähtenyt uskonpuhdistus sai toteuttajiaan myös Saksan ulkopuolella. Meidän suomalaisten uskonpuhdistajana toimi Mikael Agricola. Uskonpuhdistuksen oivalluksia oli, että tavallisen kansan tuli saada lukea Raamattua omalla kielellään. Raamattu tuli kääntää latinan kielestä kunkin omalle kielelle ja kansan tuli saada opetusta lukemisessa. Koululaitoksemme ja yleinen oppivelvollisuus on uskonpuhdistuksen peruja. Lutherin uudistustyö ei onnistunut. Katolinen kirkko jäi pitkäksi aikaa ennalleen. Lutherin seuraajia alettiin ensin pilkata luterilaisiksi. Pian seuraajien joukosta muodostui evankelis-luterilainen kirkkomme. Evankelisuudella tarkoitetaan kirkkomme nimessä sitä, että evankeliumi, Jumalan sana, ilosanoma Kristuksesta, on meille tärkeää. Luterilaisuus taas muistuttaa uskonpuhdistajastamme Martti Lutherista.

Uskonpuhdistuksen tärkein anti on, että pelastumme Kristuksen ristinkuoleman tähden. Saamme pelastuksen armosta, Jumalalta lahjaksi. Kasteessa lahjaksi saatu usko riittää. Mutta meille ihmisille on vaikeaa uskoa, että Jumala ei edellytä meiltä mitään. Yritämme käydä Jumalan kanssa kauppaa. Koetamme ponnistella, hikoilla. Saatamme rangaista itseämme. Kaikki tuo on turhaa, Jumala ei sellaista tarvitse. Armo, Jumalan pelastuksen lahja, on vaikea ottaa vastaan. Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Kaikki muu on turhaa. Se muu, turha, pitää puhdistaa ja pestä pois.

Usko ja oivallus siitä, että Kristus pelastaa meidät armosta, vapauttaa meidät turhasta itsetarkastelusta. Se ei vapauta meitä porsastelemaan tai elämään miten sattuu. Se vapauttaa meidät palvelemaan lähimmäistämme. Hyviä tekojamme emme tee Jumalaa, vaan lähimmäisiä varten. Jumalalle kelpaamme sellaisina kuin olemme. Syntinen, likainen, tahrattu ja itseään häpeävä ihminen on Jumalalle rakas. Hän itse pesee ja puhdistaa sinut ja minut.

Kirjoittaja on Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anu Hellman

Sana pyhä herättää nykypäivän ihmisissä kahdenlaisia ajatuksia. Toisaalta se koetaan juhlallisena ja jopa pelkoa tai kunnioitusta herättävänä asiana. Monille se viittaa elämänalueeseen, jolle ei arkielämässä kannata uhrata montaakaan ajatusta.

Pyhän alkuperäinen merkitys tarkoittaa Jumalalle erotettua. Tutuin yhteys, jossa sana pyhä esiintyy, lienee kolmas käsky, joka nykyisessä katekismuksessa on muodossa: ”Pyhitä lepopäivä”. Kristinuskon omaksuneissa maissa sunnuntait ja kirkolliset juhlapyhät on erotettu arkisista työpäivistä, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus keskittyä tutkimaan Jumalan sanaa, rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa yhteisiin jumalanpalveluksiin.

Ensi lauantaina vietettävä Pyhäinpäivä on yhdistelmä kahdesta vanhemmasta juhlasta, Kaikkien pyhien päivästä ja Uskossa kuolleitten vainajien muistopäivästä. Erityisesti päivän toinen Raamatun teksti (Ilm. 7:2–3, 9–17) kertoo taivaaseen perille päässeitten suuresta joukosta.

Pyhäinpäivän tunnelmia ennakoitiin jo viime sunnuntain evankeliumitekstissä, joka sisälsi Jeesuksen vertauksen tulevista Karitsan häistä. Molemmissa testeissä kuvataan sitä ilojuhlaa, josta maan päällä eläessään vainoja ja kärsimystä kokeneet pääsevät osallisiksi.

Raamattu kutsuu perille pääseitä pyhiksi. Maan päällä eläessään kukaan ihminen ei voi saavuttaa pyhyyttä, ”sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta (Rm 3:23).

Miten syntinen ihminen voi saavuttaa pyhyyden, joka takaa pääsylipun taivaaseen? Vastaus löytyy muun muassa edellä viitatusta ilmestyskirjan kohdasta. ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin.” Jeesuksen sovituskuolemaan turvautuminen merkitsee, että emme ole omassa varassamme vaan saamme omistaa Jeesuksen pyhyyden.

Pyhäinpäivänä saamme muistella heitä, jotka maallisen elämänsä aikana panivat toivonsa Jeesukseen ja ovat meille esikuvina.

Paavo Ahonen