Savenvalajan käsissä
Suomen kesä on kauneimmillaan. Pihan täyttää iloinen puheen sorina ja käsillä tekeminen. Menossa on taideleiri. Jossakin tehdään Makrame-solmutöitä, toisaalla jälkeä syntyy akvarelleilla.
Pistäydyn savenvalajan pajaan. Valajien käsissä syntyy erilaisia astioita, esineitä ja ruukkuja. Valaminen on taidokasta puuhaa, se vaatii hienovaraista otetta.
Savea valaessa mieleen tulevat omat elämäntilanteet savenvalajan käsissä. Muotoiltavana oleminen ei aina ole helppoa, mutta taitavan savenvalajan käsissä on kuitenkin paras olla, se voi olla kivulias prosessi.
Prosessissa on monenlaisia vaiheita. Ensin savea täytyy vaivata, sitten muokata ja työstää. Sen jälkeen ruukku on kuivumassa, sitten se saa pinnoitteen ja lopulta se joutuu kuumaan uuniin. En tiedä, tunnistatko omalta elämän poluiltasi näitä tilanteita?
Leirillä on myös kuultu omasta elämästä koskettavia kertomuksia siitä, miten on oltu savenvalajan pöydällä. Silja kertoi omaa elämäntarinaansa. Hän oli syntymäänsä saakka terve, mutta synnytyksessä käytetty puudutusaine aiheutti sen, että synnytys ei onnistunut normaalisti. Silja syntyi hätäsektiolla, ja hänet elvytettiin, mutta ehti tulla voimakas hapenpuute, jonka seurauksena Silja vammautui cp-vammaiseksi.
Silja on tarvinnut koko elämänsä ajan apua kaikkeen. Vaikka hän ei näytä normaalilta, hänen sisällään asuu hieno, viisas ja iloinen nainen. Hän kertoo, kuka hänen elämäänsä on tuonut toivon ja elämän: Jeesus.
Silja kertoo erityisesti elämänvaiheestaan, jolloin hänen elämästään uhkasi mennä kaikki toivo. Oli tilanne, jolloin hänen kaikki avustajansa lopettivat. Tilanne oli kaiken kaikkiaan epätoivoinen. Hän rukoili Jumalaa, joka kuuli tuon Siljan rukouksen, ja nyt hänellä on ihania avustajia.
Silja säteilee valoa ja iloa. Hän on myös rukoillut ystäviä ja sellaista yhteyttä, jossa voisi olla tasavertainen terveiden kanssa. Nyt hän iloitsee siitä, miten Jumala on johdattanut hänelle ystäviä ja tällaista yhteyttä. Liikuntakyvyttömyys ei ole myöskään estänyt häntä liikkumasta.
Avustajiensa kanssa hän esitti tanssin, josta säteili Jumalan läsnäolo, rakkaus ja elämä. Savenvalajan käsissä on syntynyt arvokas astia Hänen käyttöön.
Anna Herra anteeksi joka ainoa epäuskon sana, teko ja se miltä näytän. Herra anna anteeksi ja armahda. Jeesus puhdistathan. Ole minulle syntiselle armollinen hyvyydessäsi. Jeesus sinun tähtesi. Käänny niin saat elää. Miten Jeesus katsoo ihmistä?
Tunnetko ristin salaisuuden ja suunnattoman voiman sen? Taas ihmetellen kuuntelen haudan suulla. Hän voittanut on taistelun, vain siihen voittoon turvaudun. Jeesuksen kanssa kaikki on mahdollista. Luota ja usko Häneen, Hänen antamiin Sanan tuojiin.
Tunnetko ristin salaisuuden ja suunnattoman voiman sen? Jeesus, anna anteeksi kaikki eilinenkin ja kaikki missä olen rikkonut tahtosi ja suunnitelmasi.
Saara Karttunen
Kirjoittaja on lähetystyöntekijä ja Juvan seurakunnan nimikkolähetti.
Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä 13.8.2020
Valossa
Elämme kesällä täällä Pohjolassa yöttömän yön aikaa ja valoa riittää. Miten sinä suhtaudut kirkkauteen? Itselleni ei ole pelkästään miellyttävää olla aina valossa. Ja se taitaa liittyä myös hengelliseen elämääni. Olen kyllä aina pelännyt pimeää. Valottomassa tummuudessa tekee mieli hyräillä tai rukoilla. Joskus pelkoa aiheuttaa kokemus yksinjäämisestä tai sen vaarasta. Valossa taas kaikki tulee hyvin selvästi näkyviin ja tarkasteltavaksi. Ei ole helppoa hyväksyä heikkouksia ja puutteita itsessään ja vaelluksessaan. Hämärään on helppo kätkeytyä ja siellä on turvallista jatkaa ”entiseen malliin”.
Jokainen meistä pelkää jotain. Pelon ei silti pitäisi antaa hallita elämää, sillä pelko saa meidät toimimaan vihan voimalla. Jos olet joskus nähnyt pelokkaan eläimen, tiedät, että pelko saa sen leikkimään kuollutta, pakenemaan tai hyökkäämään kohti pelkonsa kohdetta. Ja näin me pelokkaat ihmisetkin toimimme: lamaannumme, pakenemme tai hyökkäämme. Pelko ei silti ole vahvin asia maailmassa. Turvallinen syli, käden kosketus tai läheisen läsnäolo ja luottamus siitä, että ei ole mitään hätää, saavat pelon häviämään.
Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä,” Jeesuksen seuraaja pääsee osalliseksi Hänen valostaan. Valo merkitsee hänelle kykyä nähdä asiat oikein ja rakkauden mukaisesti. Se merkitsee johdatusta Jumalan tahdon mukaisella tiellä. Se merkitsee voimaa ja energiaa elää ja kasvaa Kristuksen seurassa.
Jeesuksen valon merkitys ei rajoitu pelkästään hänen seuraajaansa itseensä sillä Jeesus jatkaa: ”vaan hänellä on elämän valo.” (Joh.8:12) Kristuksen seuraajasta itsestäänkin tulee valon lähde. Hänen kauttaan Kristuksen kirkkaus pääsee evankeliumin sanan ja rakkauden palvelun kautta leviämään ja yhä uudet ihmiset tulevat Jeesuksen elämää antavan valon osallisuuteen. Jeesusta seuraava pääsee itse valoon, mutta samalla hänestä tulee valon levittäjä.
Jeesus Kristus on maailman valo, johon pimeydellä ei ole valtaa. Jeesus Kristus on maailman valo, joka voittaa pelon ja vihan. Jeesus käski rakastaa vihamiehiä, sillä rakkaus saa vihan ja pelon katoamaan. ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” (Joh.12:35-36).
Anu Pelkonen, Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja
Julkaistu Juvan Lehdessä 30.7.2020
Kesällä kirkkoon
Alkukesän aikana olemme saaneet nauttia monipuolisesta säästä. Meitä on hellitty lämpimillä hellejaksoilla mutta olemme saaneet myös virkistävää sadetta. Luonto on rehevimmillään ja tarjoaa antimiaan suorastaan ylipursuavan runsaasti.
Raamattu puhuu paljon siitä, kuinka koko luomakunta ylistää Jumalaa ja kertoo Hänen hyvyydestään. Monille suomalaisille luonto on tärkeä voimanlähde ja latautumisen paikka. Vanhassa paimenpojan virressä tämä on puettu sanoihin: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täällä palvella Jumalaa. Mun urkuni kauniit soikaa.”
Tulevan kirkastussunnuntain evankeliumiteksti kertoo, kuinka Jeesus vei lähimmät opetuslapsensa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen luonnon keskelle korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa kirkastui ja heille ilmestyivät vanhan testamentin profeetat Mooses ja Elia. Molemmista Raamattu kertoo, että heidän poislähtönsä tästä maailmasta oli poikkeuksellinen. Mooseksesta sanotaan, että Herra hautasi hänet mutta kukaan ei ole saanut tietää hänen hautansa olinpaikkaa. Elia nousi taivaaseen tulisissa vaunuissa.
Kirkastusvuori symboloi paikkaa, jossa taivas koskettaa maata. Opetuslapsille tapahtuma oli ikimuistoinen ja Pietari muisteli sitä vielä vanhoilla päivillään toisessa kirjeessään seurakunnille. (2 Piet. 1:17-18)
Kulunut kevät ja alkukesä on koronapandemiaan liittyneiden rajoitusten vuoksi ollut monille hengellisesti kuivaa aikaa. Seurakunnat ovat kiitettävällä tavalla välittäneet jumalanpalveluksia koteihin netin välityksellä, mutta se ei pysty korvaamaan ihmisten keskinäistä tapaamista.
Seurakunnan olemukseen liittyy tärkeänä osana yhteinen rukous ja ehtoollinen, jossa saamme käsinkosketeltavalla tavalla muistella Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa meidän syntiemme sovitukseksi. Nyt kun kokoontumisrajoituksia on lievennetty, seurakunta voi kokoontua taas yhteen ylistämään Jumalaa sekä kannustamaan, rohkaisemaan ja siunaamaan toinen toistamme.
Tänä iltana (torstaina 23.7. klo 18) vietetään Kuosmalan perinteistä kesäkirkkoa Saimaan kauniissa rantamaisemissa. Se on hyvä tilaisuus kuulla Sanaa, rukoilla ja laulaa yhdessä ja samalla antaa luonnon ympärillä kertoa omaa sanomaansa Jumalan hyvyydestä ja suuruudesta. Rukoilemme luonnollisesti, että saisimme myös sään puolesta nauttia kauniista kesäillasta. Jos sää on sateinen, kokoonnumme viereisissä entisen kaupan tiloissa, Maivalantie 1128.
Tervetuloa kesäkirkkoon sekä läheltä että kauempaakin.
Paavo Ahonen
Kirjoittaja on kirkkovaltuuston varajäsen ja seurakunta-aktiivi
Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä 23.7.2020
Kenen ehdoilla taivaaseen
Monet miettivät nykyään aikoessaan matkustaa ulkomaille hyvin tarkkaan, että onko sinne turvallista matkustaa ja onko maahan pääsemisessä jotain rajoituksia ulkomailta tuleville.
Eräällä Jeesuksen aikaisella hallitusmiehellä oli myös mielessään matka, josta hän halusi saada lisätietoa Jeesukselta. Hän kysyi näin: ”hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” (Mark 10:17-27) Hän oli ainakin omasta mielestään elänyt hyvää elämää ja noudattanut myös Jumalan antamia käskyjä jo nuoruudestaan asti. Häntä askarrutti kuitenkin vielä se, että pitäisikö hänen tehdä vielä jotain enemmän vai riittäisikö se jo taivaspaikan varmistamiseksi.
Itsekin olen tavannut samankaltaisia ihmisiä, jotka sanovat uskovansa Jumalaan ja kun eivät ole tehneet mitään pahaa niin mihin sitä Jeesusta oikein tarvitaan.
Mikäli malttaisimme hetkeksi pysähtyä Jeesuksen ja hänen sanansa ääressä tutkimaan elämäämme, voisimme varmaan varsin pian todeta, ettemme ole onnistuneet elämään täällä niin, että meidät pitäisi sen perusteella päästää taivaan porttien sisäpuolelle. Ymmärrämme varmasti monella tavalla elämämme aikana rikkoneemme niin Jumalaa kuin lähimmäisiämmekin vastaan. Tuo nuori mies ei kuitenkaan kokenut niin tehneensä.
Jeesus haastoi vielä lisää tuota luoksensa tullutta kyselijää ja kehotti häntä myymään omaisuutensa ja jakelemaan rahansa köyhille ja seuraamaan häntä. Tuo sattui jo kipeästi miehen arkaan kohtaan, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Tuo kehotus paljasti kuitenkin sen, että hän rakasti omaisuuttaan enemmän kuin Jeesusta ja hänen seuraansa lähtemistä. Niinpä mies lähti pois murheellisena. Jostakin asiasta saattaa meidänkin elämässämme tulla este Jeesuksen seuraan lähtemiselle tai siinä pysymiselle.
Tuolla käydyllä keskustelulla Jeesus halusi osoittaa vain sen, että omien tekojemme avulla taivaaseen pääseminen on yhtä mahdotonta kuin kamelin mennä neulansilmän läpi. Joidenkin raamatun tutkijoiden mukaan tuota kamelia tarkoittavan sanan sijalla olisi käytetty köyttä tai ketjua kuvaavaa sanaa, mutta yhtä mahdotonta sekin olisi.
Mutta miten se on sitten mahdollista? Jeesus vastasi siihen itse näin: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, Jumalalle on kaikki mahdollista.” Sen tähden Jeesuksen tuli tänne maan päälle.
Hän täytti tuon Jumalan antaman lain puolestamme ja kuoli ristillä sovittaen syntimme Jumalan kanssa. Siksi nuo taivaaseen pääsemisen ehdot täyttyvät meidänkin kohdallamme vain hänen kauttansa.
Eräässä lastenlaulussakin kysellään sitä, että millä minä pääsisin taivaaseen ja vastataan siihen näin: ”syntini, kun hylkään ja tunnustan, silloin minä taivaan jo omistan. Uskomalla Herraan Jeesukseen, pääsen minä varmasti taivaaseen”.
Erkki Lehtonen
Pastori, Juvan helluntaiseurakunta
Julkaistu Juvan Lehdessä 16.7.2020