Koronan haaste
Vanhassa kirkkorukouksessa pyydettiin Jumalalta varjelusta mm. kulkutaudeilta ja katovuosilta. Tämä rukous on tullut viime aikoina uudelleen ajankohtaiseksi. Korona-virus ja rajut säätilojen vaihtelut ovat osoittaneet, että tieteen saavutuksista huolimatta elämme maailmassa, jota emme pysty hallitsemaan.
Nopeasti etenevä, maailmanlaajuiseksi pandemiaksi muuttunut sairaus on aiheuttanut Suomessakin jo ensimmäisen kuolemantapauksen ja uhkaa suistaa monen yrittäjän ja perheen talouden raiteiltaan. Se on pakottanut viranomaiset ryhtymään poikkeuksellisiin toimenpiteisiin taudin leviämisen hillitsemiseksi ja sen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Ihmisten kokoontumisia ja liikkumista rajoitetaan ja yrityksille luvataan tukitoimia.
Myös seurakuntien toimintaa on jouduttu supistamaan minimiinsä tartuntojen estämiseksi. Tämä iskee kipeästi seurakunnan ydintoimintaan, minkä tarkoitus on koota ihmisiä yhteen kuulemaan Jumalan sanaa, rukoilemaan ja viettämään Herran pyhää ehtoollista. Hartausohjelmia voidaan kuunnella ja katsella tiedotusvälineiden välityksellä, mutta se ei korvaa paikan päällä tapahtuvia kohtaamisia. Tilanne korostaa kotihartauksien ja pienryhmien merkitystä.
Korona-viruksen nopea leviäminen nostaa esiin kysymyksen, miksi kaikkivaltias Jumala sallii kärsimyksen. Ensi sunnuntain psalmi tiivistää kärsimyksen ongelman seuraavasti:
”Sinä, Jumala, olet ainoa turvani. Miksi olet hylännyt minut? Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä, kärsiä vihollisen sortoa?
Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua, ne viekööt minut pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi. Minä tahdon tulla sinun alttarisi eteen, sinun eteesi, Jumala, minun iloni! Siellä saan ylistää sinua lyyraa soittaen, Jumala, minun Jumalani!
Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 43: 2–5)”
Psalmin kirjoittajalla ei ole valmista vastausta esittämäänsä kysymykseen. Mutta hän tietää, mistä suunnasta apua on haettava. Mekin joudumme odottamaan Jumalan aikaa, jolloin saamme kiittää häntä avusta.
Vakavia onnettomuuksia, sotia ja nälänhätää on usein pidetty Jumalan kutsuna hylätä epäjumalat ja palata Hänen yhteyteensä. Suoraa yhteyttä synnin ja rangaistuksen välille Jeesus ei halunnut asettaa, kun häneltä kysyttiin, miksi Siiloan tornin sortuessa monet menettivät henkensä. Menehtyneet eivät olleet syntisempiä kuin muut, mutta viesti oli selvä kutsu parannukseen. ”Ellette käänny ja tee parannusta, samoin te kaikki hukutte. (Luuk 13:5)”
Paavo Ahonen
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja Juvan seurakunnan kirkkovaltuuston varajäsen
Kirjoitus julkaistu Juvan lehdessä torstaina 26.3.2020
Herra auta minua
Istuin tässä joku aika sitten seurakuntasalissa kuuntelemassa lentäjä evp. Olli Seppästä. Hän kertoi meille mielenkiintoisella tavalla niistä Jumalan ihmeistä ja rukousvastauksista, joita saimme kokea mm. talvisodan aikana. Silloin mm. presidentin puoliso Kaisa Kallio kehotti kansaa rukoilemaan. Se johtikin vihollisen perääntymiseen mm. Pelkosenniemellä jossa saatiinkin 25 vuotta sodan jälkeen kirjoittaa taistelun muistomerkkiin teksti ”tässä auttoi Herra”.
Tuon saman lauseen voisin kuvitella opetuslasten lausuneen Genesaretin järvellä kokemansa myrskyisen yön jälkeen, kun Jeesus oli sen sanallaan tyynnyttänyt.
Opetuslapset olivat lähteneet edellisenä iltana vesille ja Jeesus nukkui veneessä. Myrskyn noustessa he kuitenkin herättivät Jeesuksen ja uskaltaisinko sanoa, huusivat hänelle, ”Herra auta me hukumme”. Jeesus nousi ylös veneessä ja käski tuulta vaikenemaan ja tuli aivan tyven. Syystäkin opetuslapset olivat hämmennyksissään ja ihmettelivät kuka tämä mies on, jota tuuletkin tottelevat. Tuossa myrskyssä ei ollut kysymys mistään pienestä tuulesta vaan Raamattu kuvaa tuota myrskyä samalla sanalla kuin kuvataan maanjäristyksiä. Joskus meidänkin elämämme perustuksia ravistellaan tavalla jos toisellakin vaikka Jeesus olisikin jo matkassamme. Hän on kuitenkin valmis asettamaan jälleen kaiken kohdalleen, jos vain sitä häneltä pyydämme.
Samankaltaisesta avunhuudosta voimme lukea raamatusta siinä tilanteessa, kun Jeesus kutsui samaisella järvellä Pietaria tulemaan luoksensa vettä pitkin. Niin kauan kuin hänen katseensa oli Jeesuksessa hän pysyi pinnalla, mutta alkoi vajota heti, kun käänsi katseensa ympärillään oleviin aaltoihin. Silloin hänen huuliltaan ja sydämestään kuului kuitenkin huuto; ”Herra , auta minua”.
Niinpä Jeesus tarttui Pietarin käteen, nosti hänet ylös ja he astuivat veneeseen, jolloin tuuli hiljeni. Meidänkin katseemme voi elämämme huolien ja myrskyjen keskellä kääntyä pois Jeesuksesta ja olemme vaarassa hukkua. Silloin on kuitenkin hyvä muistaa, että hän tahtoo auttaa meitä, jos vain pyydämme häntä niin tekemään ja olemme valmiit ottamaan sen myös vastaan.
Voimme joutua joskus hyvinkin yllättäen myrskyn keskelle, niin henkilökohtaisesti kuin kansakuntanakin, niin kuin nyt on käynyt Suomessa ja ympäri maailmaan tämän koronaviruksen takia. Se, että huomaamme ympärillämme tapahtuvan asioita, joihin emme ole osanneet varautua tai jotka eivät ole enää hallinnassamme, saattaa herättää meissä pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta jne. Silloin on hyvä muistaa, että meillä on aina mahdollisuus kääntyä Jeesuksen puoleen ja pyytää häneltä apua niin kuin Suomen kansa tai opetuslapset tekivät aikoinaan. Hän on valmis tulemaan elämäämme ja tyynnyttämään sen myrskyt, olipa niiden syyt sitten mitkä tahansa.
Rohkaisenkin sinua tarttumaan kaksin käsin ja koko sydämestäsi raamatun sanan lupaukseen: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua" (Ps.50:15). Tuo sana on edelleen voimassa, eikä sitä tulla koskaan perumaan niin kuin monia muita asioita näinä päivinä.
Erkki Lehtonen
Pastori, Juvan helluntaiseurakunta
Hartauskirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä 19.3.2020
Kolme sanaa sinulle: Ole ystävä minulle
Näin ystävänpäivän alla listasin hyvän ystävän ominaisuuksia: kärsivällisyys, huomavaisuus, uskollisuus, epäitsekkyys, rehellisyys ja rakkaus. Arvelen, että käsitykseeni on vaikuttanut paitsi suomalaisuus ja kulttuuriperimä, myös Raamattu. Ystävät on annettu meille siunaukseksi. ”Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.” sanotaan Sanalaskujen kirjassa. Raamattu käyttää ystävästä kreikan kielen sanaa filos. Se kuvaa ystävien keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja heidän välilleen syntynyttä sidettä. Filos on ystävyyttä, syvää kumppanuutta ja veljeyttä, rakkautta ja mieltymystä toiseen ihmiseen. Ystävä on todella ystävä, ei vain kaveri tai toveri. Ystävä ei vaadi ystävältään palkkaa, vaan hänen palkkansa on ystävyys itse. Ystävien välinen suhde ei perustu omistukseen tai arvovaltaan, vaan keskinäiseen luottamukseen.
Tosi ystävyydessä kaikki sisältyy sanoihin: ole ystävä minulle. Ystävyys ilmenee sanoina ja tekoina, mutta ennen muuta arkipäivän ystävyys löytyy sanojen luottamus ja luotettavuus takaa. Ystävät jakavat keskenään sisimpänsä tarkimmin varjeltuja salaisuuksia. Salaisuuksien jakaminen ei olisi mahdollista, elleivät ystävät luottaisi toisiinsa täydellisesti. Ystävyys on yksinkertaisen kaunista. Kun ystävä lupaa, ystävä pitää lupauksen. Kun ystävä tarvitsee apua, tekee ystävä voitavansa sen eteen. Monesti ystävyydessä on helpompaa olla itse se luotettava ystävä kuin yksinkertaisesti pyytää apua ystävältä silloin, kun sitä tarvitsee. Uskallatko luottaa murheet ystävän tietoon ja hoitoon?
Luin, että meillä voi olla viidenlaisia ystäviä. Ja heillä viesti, jonka me kaikki haluamme kuulla.
1. Hauska ystävä. Tämä ystävä on rentouttavaa seuraa ja viihdymme hyvin yhdessä. Iloitsemme ja nauramme, nautimme elämästä ja yhdessäolosta. ”Sinä olet kaunis ja ihana.”
2. Viisas ystävä. Hänen kanssaan voin jakaa ongelmani ja kipukohtanikin. Viisas ystävä on empaattinen ja hyvä kuuntelija ja suhteemme on usein syvä. ”Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.”
3. Ystävä, joka huolehtii sinusta. Hän on ystävä, jonka puoleen käännyn, kun tarvitsen apua ja rohkaisua. Tiedän, että hän on puolellani. ”Olen aina rinnallasi.”
4. Päättäväinen ystävä. Hän on vahva kaveri, joka pelastaa minut kiperistä tilanteista ja kulkee mukana rinnallani, kunnes saavutan päämääräni. ”Pystyt mihin vain.”
5. Vastuuntuntoinen ystävä. Tämä on se luottotyyppi, joka kulkee joka askeleen kanssani. Hänen kanssaan voin jakaa niin ilot kuin surut. Juttu jatkuu tauon tai välimatkan jälkeenkin nopeasti siitä samasta, mihin jäätiin. ”Haluan olla ystäväsi aina.”
Kirjoittaja on Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anu Pelkonen
Kirjoitus julkaistu Juvan lehdessä 13.2.2020