Diakoniaa
Joulunpyhinä tein pitkästä aikaa ihan rauhassa palapeliä. Tuhannen palan palapeli tempaisi nopeasti mukaansa. Välillä tein sitä yksin omissa mietteissäni ja välillä olimme kokoontuneet pöydän ääreen koko perhe. Mitä enemmän palaset alkoivat loksahdella kohdalleen, sitä enemmän teki mieli jatkaa ja saada valmiiksi.
Pian joulun jälkeen Juvalla tapahtui surullinen ja pysäyttävä kuutta juvalaista taloutta koskettava tulipalo. Nopeasti huomasimme, että välillisesti se kosketti koko kylää ja naapurikuntiakin. Auttamisen halu heräsi välittömästi. Sekä rahallista apua että monenlaista muuta apua oltiin valmiina antamaan heti, kesken rauhallisen joululoman viettämisen.
Diakonia eli ihmisten hädän ja kärsimyksen lievittäminen ja poistaminen on koko kirkon ja koko seurakunnan yhteinen asia. Se ei ole ainoastaan diakonian viranhaltijoitten tai diakoniatyön asia. Sitä toteuttavat muun muassa järjestöt, oppilaitokset ja yhdistykset, mutta erityisesti sitä toteuttaa juuri jokainen meistä, toinen toistemme lähimmäiset, vapaaehtoiset. Saimme nostaa sen päällimmäiseksi mieleen täällä Juvalla ja huomata, kuinka sydämellistä auttamisenhalua ihmisistä kumpuaa.
Hetkittäin minusta alkoi tuntua, että olin taas kokoamassa palapeliä, kun omassa työssäni mietin, kuinka kaikki tarjottu apu kohtaisi avun tarvitsijat. Minulla oli käsissäni valtavasti sydämellä tarjottua tavaraa ja tarvikkeita, työtehtäviä ja palveluja, mutta kuinka löytäisin sille kaikelle juuri oikean kohteen.
Puuttuvat palaset alkoivat loksahdella oikeisiin kohtiin. Kun tarvitsin muuttoapua, tarjoutui siihen sopivat vapaaehtoiset, kun tarvitsin kalusteita, kohta niitä minulle jo tarjottiin ja kun en meinannut keksiä niille kuljetusta, tuli minulle puhelu kuljetusavusta.
Paljon kaikesta auttamistyöstä on jäänyt varmasti minun näkymättömiin, mutta valtavasti olen saanut sitä lähiaikoina nähdä. Kiitos siitä. Jokainen pystyy tekemään diakoniaa omilla taidoillaan ja lahjoillaan ja oman kykynsä mukaan. Aina voi ainakin rukoilla.
“Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas ja kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni. --- 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
(Matt. 25:35-40)
Jonna Lemmetyinen
Juvan seurakunnan vs. nuorisotyönohjaaja
Kirjoitus julkaistaan Juvan Lehdessä torstaina 21.1.2021
Verso, joka kantaa hedelmää
Tykkään kovasti Jesajan kirjasta, vaikka se on pitkä ja vaikea selkoinen. Olen viehättynyt sen paikoin hyvinkin runollisiin kuvauksiin luontoaiheista, varsinkin kasveista ja puutarhasta.
Jesajaa lainataan paljon Uudessa testamentissa, koska monet sen kirjoitukset ennustavat tulevasta Messiaasta, Jeesuksesta. Neljännen adventin sekä jouluaaton ensimmäiset lukukappaleet ovat Jesajan kirjasta. Ensimmäinen näistä alkaa: ”Vain lyhyt aika enää, ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.” ja Jouluaattona: ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.”
Vuorenrinteet olivat karuja paikkoja, joissa olisi ollut hyvin vaikea viljellä menestyvää puutarhaa, mutta Jesajan profetia lupaa toista. Iisain kannosta nouseva hedelmiä kantava verso viittaa siihen, että Jeesus tulee Iisain, Daavidin isän, suvusta, mutta myös siihen, että hepreankielinen sana verso, neser, on sama sana, joka on pohjana paikan nimelle Nasaret.
Ajatukset puutarhasta ja hedelmästä veivät minut Raamatun alkulehdille. Jumala oli luonut ihanan Edenin puutarhan ja ihmisen sinne asumaan. Jumala antoi vain yhden säännön. Oli yksi ainoa puu, jonka hedelmää ei ollut lupa syödä. Mutta ihminen söi kuitenkin ja sen seurauksena välit ihmisen ja Jumalan välillä rikkoontuivat.
Jeesusta kuvataan Raamatussa versoksi ja viinipuuksi. Jeesuksessa ihmisille on annettu uusi hedelmä, jonka kautta välimme Jumalaan korjaantuu.
Teema kantaa aivan Raamatun alkulehdiltä viimeiselle sivulle: ”Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti.” (Ilm. 22:16)
Tätä kirjoitusta pohtiessa minulla soi päässä joululaulu ”No onkos tullut kesä nyt talven keskelle”.
Joulu tuo lämpöä, valoa, kukkasia ja hedelmiä pimeään ja kylmään talveen. Jeesus tuo vielä paljon enemmän. Hän tuo sen kaiken sydämeen koko vuodeksi ja koko elämän ajaksi. Ja pidemmällekin; iankaikkisuuteen.
Hyvää ja siunattua joulua!
Aila Asikainen, Juvan seurakunnan lähetyssihteeri
Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä keskiviikkona 23.12.2020
Todellinen joulu
Tiesivätköhän ihmiset ensimmäisenä jouluna miten suuria asioita tapahtui heidän keskellään. Todennäköisesti vain muutamat, kuten Maria, Joosef ja paimenet, koska Jumala oli niistä heille ilmoittanut.
He eivät kuitenkaan olleet ainoita vaan monet profeetat saivat tietää noista tapahtumista jo satoja vuosia aiemmin.
Kaikesta käy kuitenkin ilmi, että Jumala valvoi hyvinkin tarkasti sanaansa ja sen toteutumista Jeesuksen syntymään liittyvissä tapahtumissa. Hän jopa laittoi keisari Augustuksen järjestämään ensimmäistä verotusta, että Joosef ja Maria joutuisivat lähtemään Nasaretista pitkälle matkalle Betlehemiin, koska Jeesuksen oli määrä Vanhan Testamentin kirjoitusten mukaan syntyä siellä.
Pienemmilläkin asioilla oli tuossa yhteydessä tärkeä merkitys, kuten nimellä, joka tuolle lapselle tultaisiin antamaan. Hänelle ei voitu antaa Joosef -nimeä isän mukaan, niin kuin oli tapana, vaan enkelin käskystä Marian ja Joosefin piti antaa hänelle nimi Jeesus, joka tarkoittaa Herra pelastaa.
Tänä jouluna meidän ei tarvitse ajatella Jeesusta enää vain seimen lapsena vaan puolestamme ristillä kuolleena ja ylösnousseena Herrana, jolla on kaikki valta niin taivaassa kuin täällä maan päälläkin. Hänen kauttansa meillä on mahdollisuus saada syntimme anteeksi, uusi elämä Jumalan lapsena, parantua sairauksistamme jne. Tällaisesta Jeesuksesta voimme iloita tänäkin jouluna ja rukoilla vaikka noilla Pekka Simojoen laulun sanoilla, että Hän saisi olla meidän Herramme ei vain jouluna vaan jokaisena päivänä sen jälkeenkin.
”Joulu on taas, kulkuset soi jossakin äiti, lastaan seimeen kapaloi Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen tulkoon rakkaus, ihmisrintaan Silloin joulu luonamme on”.
Hyvää joulun odotusta kaikille!
Erkki Lehtonen, pastori, Juvan helluntaiseurakunta
Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä torstaina 17.12.2020