Mistä toivoa elämään

Viime aikoina on tullut julkisuuteen hälyttäviä tietoja erityisesti nuorison pahoinvoinnista. Se ilmenee käsittämättömänä väkivaltana ja toisaalta myös itsetuhoisena käytöksenä.

Samanaikaisesti kristillisyyden vaikutus suomalaisten elämässä on kaventunut. Kirkon jäsenyys ja seurakunnan toimintaan osallistuminen on etenkin nuoremman sukupolven keskuudessa vähentynyt.

Suomalaiseen elämänmuotoon ovat perinteisesti kuuluneet kristilliset elämänarvot. Nykyisinkin päättäjät puhuvat juhlapuheissaan arvovalinnoista. Mutta lähemmin tarkasteltuna niillä viitataan ensisijaisesti materiaalisiin arvoihin tai ihmisten oikeuteen elää itse valitsemiensa arvojen mukaan. Kristillisistä arvoista on tullut julkisuudessa lähinnä pilkan ja ivan kohde.

Tuomarien kirja kertoo selkeästi siitä, mihin Jumalasta luopuminen johti Israelin kansan elämässä. Kansan johtajat etunenässä johtivat kansan palvomaan epäjumalia, mihin tuohon aikaan liittyi myös siveettömyys. Tuomarien kirjassa kerrotaan myös syy tilanteeseen: ”Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta ja jokainen toimi niin kuin hänen omasta mielestään oli oikein.” (Tuom 17:6) Esivallan tehtävänä on huolehtia, että lakien ja oikeuden kunnioitus säilyy kansan keskuudessa.

Ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Jos menetämme Jumalan sanan kunnioituksen, menetämme elämästä kiintopisteen, jonka avulla voimme suunnistaa eteen tulevien haasteiden ja houkutusten keskellä.

Kristilliseen julistukseen kuuluu sekä laki että evankeliumi. Laki, joka on tiivistetty kymmenessä käskyssä, ohjaa meitä ihmissuhteissamme. Se osoittaa myös, että emme omassa voimassamme pysty lakia täyttämään. Evankeliumi vapauttaa meidät syyllisyydestämme, kun turvaamme Jumalan armoon ja Jeesuksen sovitustyöhön.

Kristinuskon sanoma on tänään entistä ajankohtaisempi. Vaikeinakin aikoina saamme turvata lupaukseen, jonka Herra antoi Jeremian välityksellä pakkosiirtolaisuudessa olevalle Israelin kansalle: ”Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer 29: 10-11)

Paavo Ahonen

Kirjoittaja on seurakunta-aktiivi ja kirkkovaltuuston varajäsen.

Rauhan Henki

Kyyhkynen symboloi kirkollisessa perinteessä Pyhää Henkeä. Tämän vertauskuvan taustana on kertomus Jeesuksen kasteesta. Jeesuksen noustessa vedestä taivaat aukenivat ja hän näki ”Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen.” (Matt. 3:16).

Kirkkoisä Johannes Khrysostomos sanoi Pyhän Hengen ilmestyneen Jeesusta kastettaessa kyyhkysen muodossa, koska se on sävyisä ja puhdas eläin. Pyhä Henki on sävyisyyden henki.

Kyyhkynen liittyy Raamatussa myös toiseen keskeiseen tapahtumaan. Kyyhkynen ilmoitti vedenpaisumuksen loppumisesta tuomalla Nooalle tuoreen oliivipuun oksan (1. Moos. 8:11). Kyyhkynen viesti pelastuksesta, toivosta ja uudesta elämästä. Rooman katakombeissa on säilynyt varhaiskristillisiä piirroksia Nooasta ja kyyhkysestä oliivipuun oksa nokassaan.

Mikkelin hiippakunnan vaakunassa on vanhan Viipurin hiippakunnan sinetin peruina kyyhkynen, jonka nokassa on yhdeksänlehtinen kultainen oliivipuun oksa. Sinetin kyyhkynen on tulkittu rauhankyyhkyksi, joka muistuttaa Täyssinän rauhasta 1595.

Kyyhkynen rauhan symbolina palautuu Paavalin sanomaan, että Henki on rauhan yhdysside (Ef. 4:3). Nykyisessä raamatunkäännöksessä asia ilmaistaan näin: ”Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.”

Tänä vuonna helluntain sanomassa korostuu erityisesti rauha. Pyhä Henki on rauhan Henki, jonka läsnäoloa maailmamme kaipaa yhä kipeämmin. Samoin tarvitsemme rohkaisua ja toivoa arkeemme, kaikkien pelkojemme ja huoltemme keskelle.

Jokainen kristitty on kutsuttu rauhantekijäksi. Vastakkainasettelujen ja vihapuheen maailmassa, väkivallan ja sodan uutiskuvien vyöryessä tajuntaamme rauhan rakentajia tarvitaan yhä enemmän. Pyhä Henki lähettää ja varustaa meidät tähän tehtävään, toimimaan sovinnon ja yhteyden löytämisen hyväksi.

Helluntain evankeliumissa Jeesus lupaa omilleen rauhan: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27).

Helluntaina 2022

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa

Pyhä Henki kulkee rinnallamme

Helluntai on hyvästä syytä kristikunnan vanhin juhla. Onhan se kristillisen kirkon syntymäpäivä.

Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen oppilaansa olivat hämmentyneitä ja peloissaan. Heidän opettajansa oli julmasti mestattu 50 päivää aikaisemmin. Hän oli ilmestynyt oppilailleen, mutta mielialat horjuivat uskon ja epäuskon välillä.

Jeesus oli jo ennen kuolemaansa kertonut poismenostaan. Hän lupasi kuitenkin lähettää oppilailleen Pyhän Hengen muistuttamaan kaikesta, mitä hän oli opettanut. Jeesus kuvaili Pyhää Henkeä myös Puolustajaksi, Lohduttajaksi ja Rohkaisijaksi.

Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäisenä helluntaina, kun kaikki opetuslapset olivat koolla. Pyhä Henki vaikutti ja vaikuttaa yhä seurakunnan keskellä. Tapahtuma herätti paljon huomiota ja ulkopuolistakin väkeä kokoontui runsaasti paikalle.

Pyhän Hengen vaikutuksesta opetuslapset alkoivat kertoa Jumalan suurista teoista eri kielillä, jotta paikalla olleet vieraskielisetkin ymmärsivät, mitä oli tapahtunut. Pietarin voimakkaan saarnan vaikutuksesta 3000 ihmistä liittyi seurakuntaan.

Suomalaisessa Raamatussa Puolustajaksi käännetty sana tarkoittaa alkukielellä myös rinnalla kulkijaa ja puolustusasianajajaa. Pyhä Henki kulkee aina rinnallamme. Hän muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Emme aina pysty elämään Jumalan tahdon mukaan. Jos omatuntomme syyttää meitä, Pyhä Henki toimii puolustusasianajajanamme ja vapauttaa meidät syyllisyydestä Jeesuksen sovitustyön perusteella.

Helluntaipäivänä tapahtui ratkaiseva muutos opetuslasten elämässä. Sitä ennen he kokoontuivat salaa juutalaisten pelosta. Pyhä Henki antoi heille rohkeuden julistaa ilosanomaa pelastuksesta. Vaikka kristityt joutuivat kärsimään uskonsa tähden, seurakunta kasvoi ja sana levisi nopeasti koko silloin tunnettuun maailmaan.

Pyhä Henki elää ja vaikuttaa yhä seurakunnan keskellä. Vaikka maailma sotineen ja kärsimyksineen aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, Hän haluaa yhä rohkaista meitä elämään kristittyinä ja pitämään esillä toivon sanomaa.

Paavo Ahonen

Kirjoittaja on seurakunta-aktiivi ja kirkkovaltuuston varajäsen.