Yksinäisyys
Vietämme pian pyhäinpäivää. Silloin muistelemme myös niitä, jotka ovat keskeltämme poistuneet kuluvan vuoden aikana. Läheisen poismeno rinnaltamme jättää elämäämme usein tyhjyyden tunteen ja voi tuoda tullessaan elämäämme myös yksinäisyyden. Sitä voi aiheuttaa myös monet muut asiat kuten tämä korona-aikakin rajoituksineen, syrjäytyminen, sairaudet jne.
Yksinäisyys ei ole kuitenkaan sama asia kuin yksinolo. Itse teen työtä ihmisten parissa ja siihen kuuluu paljon keskusteluja ja elämän taakkojensa jakamista. Kun menen illalla kotiin, yksinolo ei ole minulle taakka vaan pikemminkin voimaannuttava tekijä akkujen lataamiseksi. Yksinolo voi kuitenkin muuttua yksinäisyydeksi, jolloin se alkaakin ahdistaa meitä. Alamme tuntea ihmisen ikävä toisen luo. Mistä silloin tuollaiseen tilanteeseen löytyisi apua, miettivät monet.
Asiaa pyritään ratkaisemaan monin eri tavoin, joka on hyvä asia se. Haluan ottaa tähän kuitenkin vielä mukaan sellaisenkin ulottuvuuden, joka jää usein huomiotta, nimittäin suhteemme Jumalan kanssa. Sen löytäminen voi auttaa meitä myös muidenkin suhteiden rakentamisessa.
Jeesus tapasi Jerusalemissa Betesdan lammikolla miehen, joka oli sairastanut jo 38 pitkää vuotta (Joh. 5:1-15). Jeesus kysyi häneltä, että tahtooko tämä tulla terveeksi. Hän vastasi, ettei hänellä ollut ketään, joka olisi vienyt hänet tuohon lammikkoon. Kävi nimittäin niin, että enkeli aina silloin tällöin kuohutti tuota vettä ja se joka, noita ainoita ja kapeita portaita pitkin, ensimmäisenä ehti lammikkoon parani. Tuolla miehellä ei ollut ketään, joka olisi ollut häntä sinne auttamassa. Sairaus oli eristänyt hänet muista ihmisistä, tehnyt hänestä yksinäisen.
Jeesus käski tuon miehen ottaa vuoteensa ja kävellä, joka myös tapahtui. Nyt mies pääsi ihan omin avuin palaamaan ihmisten pariin ja temppeliin, jossa hän ei ollut varmaan pitkään aikaa päässyt käymään. Tapahtui kuitenkin vieläkin suurempi ihme. Jeesus ei parantanut häntä vain fyysisesti vaan korjasi myös hänen suhteensa Jumalan kanssa antamalla hänen syntinsä anteeksi. Tuon kohtaamisen jälkeen mies ei ollut enää yksinäinen vaan halusi kertoa toisillekin siitä mitä Jeesus oli hänelle tehnyt.
Jeesus sanoi, ennen taivaaseen menoaan, omille opetuslapsilleen, ettei jättäisi näitä orvoiksi vaan tulisi heidän tykönsä ja olisi heidän kanssansa joka päivä maailman loppuun asti. Vaikka olisimme yksin, suhde Jeesuksen kanssa auttaa meitä tehokkaasti torjumaan yksinäisyyttä ja solmimaan uusiakin ihmissuhteita elämässämme.
Eräs uskovainen täti asui yksin ja monet arvelivat hänen olevan myös yksinäinen. Hän kuitenkin totesi siitä kyseleville, ettei niin ollut, koska Isä, Poika ja Pyhä Henki asuivat hänen sydämessänsä.
Erkki Lehtonen
Pastori, Juvan helluntaiseurakunta
Hartauskirjoitus on julkaistaan Juvan lehdessä torstaina 29.10.2020
Ovet auki
”»Näin sanoo Pyhä ja Tosi, Daavidin avaimen haltija, hän, jonka avaamaa ovea ei kukaan sulje, hän, jonka sulkemaa ovea ei kukaan avaa: »Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni.” Ilm. 3: 7,8
Hiljattain julkaistiin Kirkon strategia vuoteen 2026, jonka nimi on Ovet auki. Kun ensimmäisen kerran näin nimen, minua nauratti. Olemme tehneet töitä seurakunnassa yli puoli vuotta lukittujen ovien takana ja siihen nähden se aiheutti minussa huvitusta vaikkei tilanteessa sinänsä mitään nauramista ole.
Tämä jäi mietityttämään minua. Vaikka seurakunnassa olisi ovet kiinni niin Jumala toimii siitä huolimatta. Keväällä jumalanpalveluksia pidettiin lukitussa kirkossa ja ne striimattiin nettiin. Olen kuullut, että moni sellainen, joka ei ole usein tullut kirkkoon sunnuntaisin, seurasi jokaisen striimatun jumalanpalveluksen netistä.
Kovin puhuttelevaa oli myös Hanna-rukouspiirin toiminta kesän aikana. Kun tilat eivät olleet käytössä, uskollinen rukoilijajoukko kokoontui tiistaisin hautausmaalle. Aiemmin he olivat vähän niin kuin piilossa Toivonsalissa, mutta nyt heidät oli tuotu ulos ”rukouskammiostaan”. Toisinaan joku satunnainen ohikulkija saattoi osallistua yhteiseen rukoukseen ja moni jäi jutustelemaan muuten vain.
On ollut pakko keksiä uusia keinoja ihmisten kohtaamiseen, tilaisuuksien järjestämiseen ja Jumalan sanan julistamiseen. Seurakunnan työntekijänä koen, että tilanne on ollut haastava ja välillä tosi stressaava. Mutta minua lohduttaa ajatus siitä, että Jumala on viime kädessä se, jolla on valta avata ja sulkea ovia. Ja hänellä on valta toimia, vaikka ovet olisivat lukossa. Johanneksen evankeliumissa pääsiäisen tapahtumien jälkeen opetuslapset ovat peloissaan lukittujen ovien takana, kun Jeesus ilmestyy heidän keskelleen ja sanoo: ”Rauha teille!”
Jumala lähettää meidät tänäänkin toimimaan, rukoilemaan ja julistamaan vaikka pelottaa, epäilyttää tai näyttää mahdottomalta. Haluan ajatella, että Jeesus sanoisi meille nyt samoin kuin opetuslapsilleen: ”Rauha teille!”
Toivon sinulle Jumalan rauhaa näinä pelottavina ja outoina aikoina.
Aila Asikainen, Juvan seurakunnan lähetyssihteeri
Hartauskirjoitus on julkaistu Juvan lehdessä torstaina 15.10.2020
Rakkaus on toimintaa
Mitä sana rakkaus tuo ensimmäisenä mieleen? Useimmille varmaan toisiinsa ihastuneen parin, joista näkee jo päällepäin, että he haluavat miellyttää toisiaan.
Ensi sunnuntain aiheena on rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Joka näin tekee, hän on täyttänyt kaikki lain käskyt.
Suomen kielessä rakkaus-sana on ongelmallinen, koska siihen liittyy niin monia merkityksiä. Se kuvaa tunnetta, joka syntyy, kun ihminen saa kokea hyväksyntää ja läheisyyttä. Rakkauden kaksoiskäskyssä se viittaa ennemminkin asenteeseen, joka synnyttää halun toimia rakkauden kohteen hyväksi.
Rakkaus ilmenee tekoina. Hyvänä esimerkkinä lähimmäisen rakastamisesta on Jeesuksen kertomus laupiaasta samarialaisesta, joka oman turvallisuutensa vaarantaen ja varojaan säästämättä auttoi rikoksen uhriksi joutunutta kulkijaa.
Maailmassa ja aivan omassa lähipiirissämme on runsaasti avun tarpeessa olevia, joten meiltä ei puutu mahdollisuuksia toteuttaa kaksoiskäskyn jälkimmäistä osaa. Mutta miten on alkuosan kanssa? Rakastammeko Jumalaa koko sydämestämme, koko sielustamme ja koko voimallamme, kuten Raamattu kehottaa.
Meillä voi olla väärä kuva Jumalasta ja se estää meitä rakastamasta Jumalaa. Pidämme Jumalaa pelottavana tuomarina, joka valvoo tekemisiämme ja on valmis rankaisemaan meitä, jos rikomme hänen käskyjään. Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa. Hän on itse Rakkaus. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16).
Rakkauden kaksoiskäskyn edessä joudumme rehellisesti tunnustamaan, ettei meissä itsessämme ole voimaa eikä haluakaan täyttää siihen sisältyvää ihannetta. Jeesus on täyttänyt tämänkin käskyn meidän puolestamme ja saamme turvata häneen.
Anteeksiantamuksen vastaanottaminen synnyttää meissä kiitollisuutta ja vastarakkautta, jonka voimasta voimme jatkaa toimintaamme rakkauden kaksoiskäskyn viitoittamana.
Paavo Ahonen
Kirjoittaja on seurakunta-aktiivi ja kirkkovaltuuston varajäsen
Hartauskirjoitus on julkaistu Juvan lehdessä torstaina 8.10.2020