Sydämen sanoja ja tekoja

Viime aikoina olen monelta kantilta tullut miettineeksi päivittäisiä ja aivan arkisiakin sanoja ja tekoja. Erityisesti vielä sanoja, sillä kuten sanotaan, arvoista ja sanoista lähtevät kaikki. Sanat ja teot koskettavat aivan kaikkia ja kaikkea. Omaa minää, valtaapitäviä ja vaikuttajia, yhteistä ja kutakin yhteisöä, kirkkoa ja seurakuntaakin sekä lopulta koko luomakuntaa.

Päivästä toiseen onkin mietinnän ja vastuun paikka, millaisilla sanoilla ja teoilla on tullut elettyä. Millaisista sanoista ja teoista olisi hyvä suunta eteenpäin siinä omassa elämässä, siellä yhteisössä ja yhteisessä maailmassa. Millaista olisi elämä, sanat ja teot sydämellä? Sydämen sanoja ja tekoja elämän jokaisena päivänä. Paljon pohdittu, mutta paljon se myös merkitsee.

Viime pyhäkin laittoi miettimään kyseistä asiaa kahdenlaisen kylvön kautta. Elämä ja ihmisyys on juuri sitä, että kylvämistä, sanojen ja tekojen kylvöä, on sekä hyvässä että pahassa. On erilaisia ja monien tasojen sanoja ja tekoja, jotka kantavat tai satuttavat. Paljon on jakavaa ja rikkovaa, mutta jokin siinä hyvässä kylvössä, sydämen sanoissa ja teoissa vetää puoleensa.

Viime aikoina olen kohdannut paljon myös rohkaisevia sanoja ja tekoja. Todellisia sydämen sanoja ja tekoja, jotka kantavat ja kutsuvat. Siihen viime pyhä, kristillinen usko ja Jeesus Kristus itsekin kutsuu kaiken keskeltä meistä jokaista.

Viime pyhästä on aina ajankohtaiset kutsusanat: ”Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” (Kol. 3:12–14).

Myös jo aivan ovella oleva ystävänpäivä voi olla yksi erityinen merkkipäivä sydämen sanoille ja teoille. Kristittynä kutsu ja luottamus on kuitenkin siihen, että se kaikki hyvä ja merkityksellinen saavat myös jatkua päivästä toiseen. Kristinuskossa ja kristitylle jokainen päivä on mahdollisuus ja arvokas päivä sydämestä tuleville sanoille ja teoille. Silloinkin, kun saa osakseen sydämettömiä sanoja ja tekoja. Juuri sydämellä kuitenkin pääsee aina pidemmälle.

Sydämen sanat ja teot ovatkin lopulta siellä kristinuskon perustassa. Jumalan armossa ja rakkaudessa, anteeksiantavassa ja välittävässä sydämessä. Sitä tämä aika ja jokainen päivä kaipaa. Sydäntä, sanoissa ja teoissa. Elämistä Jumalan sydämellä ja hänen hyvän tahtonsa mukaan. Sitä sydäntä on ollut meille jokaiselle. Onhan sitä myös meiltäkin aivan kaikille.

Antti Kosonen

Seurakuntapastori

Hartauskirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä 13.2.2025