Jeesus herättää uskon

Usko Jeesukseen on tärkeä asia, mutta sen syntyminen saattaa meitä kuitenkin askarruttaa.
Kerron tässä yhden konkreettisen esimerkin siitä. Toivottavasti se ainakin osaltaa auttaa meitä ymmärtämään tuota asiaa.

Eräs kaivostyöläisen tyttö innostui kovasti lukemaan raamattua, lähinnä uutta testamenttia.
Isä näki tyttärensä halun viettää aikaa tuon kirjan parissa ja kielsi häneltä sen lukemisen.
Tyttö kuitenkin jatkoi lukemista, mutta teki sitä salaa koulusta tultuaan, kun isä oli vielä töissä.
Kerran isä tuli kuitenkin käymään kotona kesken päivää ja löysi tyttärensä jälleen lukemasta tuota kirjaa. Silloin hän suuttui ja otti tuon Uuden Testamentin tytöltä, laittoi sen taskuunsa ja palasi työmaalleen.

Kun hän oli palannut kaivokseen, sattui siellä kuitenkin onnettomuus. Katosta lohjenneet kivet tukkivat kaivoksen, eikä noita viittä sinne jäänyttä työmiestä onnistuttu kaikista yrityksistä huolimatta pelastamaan vaan he menehtyivät tuossa onnettomuudessa. Heidän joukossaan oli myös tytön isä.

Jonkun ajan kuluttua tyttö sai isän ottaman kirjan takaisin. Selailtuaan sitä hän huomasi sen loppulehdiltä Isän kirjoittaman tekstin. Siinä hän kertoi, että hän oli lukenut tuon kirjan, siellä kaivoksessa ollessaan, kokonaan läpi ja löytänyt sen kautta uskon Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajanansa. Tuon todistuksensa hän vahvisti vielä henkilökohtaisella allekirjoituksellaan. Niin olivat tehneet myös kaikki muutkin onnettomuudessa menehtyneet.

Jeesus herättää uskon sanansa kautta niin kuin tuossakin tapauksessa. Roomalaiskirjeessä kerrotaan meille, että ”usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Rm 10:17).

Jumalan sana löytää usein tiensä sinne missä sitä kulloinkin tarvitaan. Meillä Suomessa on ainakin hyvä tilanne sen suhteen, että meillä on raamattuja saatavilla. Maailmassa on kuitenkin monia kansanheimoja, jotka eivät voi lukea sitä vielä omalla kielellänsä. Tämän asian korjaamiseksi raaamatunkääntäjät tekevät todella arvokasta työtä eri puolilla maailmaa. On valitettavasti edelleen myös maita, joissa tuota sanaa ei saisi pitää millään tavalla esillä, eikä sitä saisi edes lukea.

Iloitaan kuitenkin siitä, että Jumalan sana on keskellämme niin luettavissa kuin kuunneltavissakin. Se saa menestymään sen, jota varten Jumala on sen lähettänytkin niin kuin Jesajan kirjassa tätä osuvasti kuvataan: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta, eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöittyy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee; se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän” (Jes 55:10-11). 

Luetaan siis ahkerasti Jumalan sanaa ja annetaan sen vaikuttaa meissä kaikkea sitä mikä on Hänelle otollista! 

Erkki Lehtonen, pastori, Juvan helluntaiseurakunta

Kirjoitus julkaistu Juvan Lehdessä torstaina 20.1.2022

 

Hyvää syntymäpäivää Jeesus! 

Nyt kun vietämme taas synttäreitäsi Jeesus, mietin, mitä tahtoisit lahjaksi. 

Luulen, että haluaisit ruokaa ja juomaa. Hyvää ja ravitsevaa, oikein vatsan täydeltä. Haluaisit lämpimät vaatteet, joilla tarkenee, vaikka pakkanen paukkuisi. Haluaisit, että tulisin katsomaan, jos olisit sairaana, vankilassa tai alla päin ja yksinäinen. Voisin pyytää sinut kotiimme viettämään joulua yhdessä. Ai niin, nyt korona aikana tietenkin voisin olla jotenkin muuten yhteyksissä, soittaa vaikka videopuhelun. Pääasia, että muistaisin sinua. Enkä vain jouluna, syntymäpäivänäsi, vaan myös arkena, jonakin ihan tavallisena maanantaina.  

Ehkä kirjoitukseni lukija miettii, miten niin Jeesus muka tällaisia lahjoja toivoisi. Samaa ihmettelivät Matteuksen evankeliumin 25 luvun kertomuksen vanhurskaat: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?” 

Kertomuksen kuningas, joka kuvastaa Jeesusta, vastaa: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” 

Minun joulumieleni tulee joka vuosi siitä, että saan olla mukana järjestämässä erilaisia keräyksiä lähimmäisille lähellä ja kaukana. Ja etenkin siitä vapaaehtoisten tahdosta auttaa niitä, joilla elämä ei mene juuri nyt ihan putkeen. En tunne läheskään kaikkia niitä, jotka lahjoittavat, enkä juuri ketään heistä, joille lahjat menevät, mutta näissä molemmissa joukoissa aavistan jotakin Jeesuksesta.  

Hyvää joulua! 

Aila Asikainen, Juvan seurakunnan lähetyssihteeri 
Julkaistu Juvan Lehdessä to 23.12.2021

 

Osaammeko iloita Vapahtajasta

Ensi sunnuntain Raamatun tekstit kehottavat iloitsemaan. Suomalaiseen kristillisyyteen liittyy ihmisten mielikuvissa vakavamielisyys. Tätä kuvastaa myös puolittain vitsiksi tarkoitettu toteamus, että suomalainen kristillisyys on niin syvällistä, ettei se näy ollenkaan ihmisestä ulospäin.

Joulu on ilon juhla. On mieltä ylentävää seurata lasten riemua, kun he avaavat lahjapakettejaan. Tutussa joululaulussa sanotaan, että Jeesus on paras joululahjamme. Osaammeko iloita siitä, että hän tuli maailmaan vapahtaakseen meidät synneistämme ja kuolemasta sekä lahjoittamaan meille iankaikkisen elämän.

Lasten lahjapaketitkin synnyttävät erilaisia reaktioita. Toivotut ja mieluisat lahjat synnyttävät suuremman ilon. Pehmeät paketit herättävät ehkä vähemmän riemunkiljahduksia. Lämmin kerrasto tai uudet villasukat ovat hyödyllisiä lahjoja, mutta eivät pärjää suosiossa leluille ja herkuille. Niiden arvo paljastuu vasta pitemmän ajan kuluessa.

Eniten iloa elämässämme tuottavat sellaiset asiat, jotka koemme tärkeiksi ja joihin liittyy myönteinen yllätys. Arkisista asioista emme osaa iloita, vaikka ne olisivat meille elintärkeitä. Siksi on aina hyvä välillä pysähtyä miettimään, mistä voisin tänään olla kiitollinen ja iloinen.

Uuden testamentin lukukappaleessa (Fil. 4:4–7) apostoli Paavali kehottaa iloitsemaan aina Herrassa. Ilo syntyy siitä, että saamme kertoa tarpeemme ja huolenaiheemme rukouksessa Jumalalle. Hän lupaa antaa rauhan sydämeen.

Vanhan testamentin tekstissä (Sef. 3:14–17) ilon aiheena on se, että Jumala ottaa pois tuomiomme ja karkottaa vihollisemme. Herra, Israelin kuningas on keskellämme eikä meidän tarvitse pelätä mitään pahaa. Jumala lupaa rakkaudessaan tehdä meidät uudeksi, hän iloitsee ja riemuitsee meistä.

Oletko tullut ajatelleeksi, että Kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja iloitsee sinusta. Hän on luonut jokaisen meistä kuvakseen. ”Olet ihme, taivaan lapsi, Luojan kaunein ajatus”, kuten Piia Perkiön laulussa todetaan.

Siunattua adventtiaikaa ja iloista joulua jokaiselle lukijalle!

Paavo Ahonen, kirjoittaja on seurakunta-aktiivi ja kirkkovaltuuston varajäsen

Julkaistu Juvan Lehdessä to 16.12.2021