Paljon ois aihetta lapsella kiittää 

Kiitollisuus on elämänasenne. Se on huomion kiinnittämistä niihin asioihin, jotka ovat elämässä hyvin ja joita on saanut sekä näiden kunnioittamista. Kiitollinen ihminen ei pidä asioita itsestäänselvyytenä, vaan vaalii elämää lahjana. Kiitollisuus ei useinkaan herää automaattisesti, vaan harhautuu arjen hälinän, vaatimusten, suorituspaineiden sekä muiden huolien alle. Siksi sitä pitää tietoisesti herätellä ja opettaa oma mieli huomaamaan myös hyvien asioiden olemassaolo.  

Kiitollisuus on vahvasti sidoksissa onnellisuuteen. Kiitolliset ihmiset tuntevat useammin positiivisia tunteita, nautiskelevat hyvistä kokemuksista. He ovat terveempiä, selviävät helpommin vastoinkäymisistä ja rakentavat vahvoja ihmissuhteita. Kun ilmaisemme kiitollisuutta toisille, vahvistamme suhteita heidän kanssaan. Sama pätee myös Jumala suhteeseemme. Kunnia, kiitos ja ylistys Sinulle Jumalamme, kaiken luoja ja antaja. Elämämme on täynnä ihmeitäsi, mutta me olemme usein liian turtuneita näkemään niitä.  

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että kiitollisuus tekee ihmiselle uskomattoman hyvää. Kiitollisuus on taito, jota kannattaa harjoittaa. Voimme aloittaa vaikka miettimällä, mitä kaikkea pidämme elämässämme itsestäänselvyyksinä? Entä jos ne katoavat? Löydämmekö tämän menetyksen uhan kautta aihetta kiitollisuuteen tässä ja nyt? Monille toistuva ja säännöllinen hyvien asioiden jakaminen lapsen, puolison tai ystävän kanssa vahvistaa taitoa olla kiitollinen. Toiselle tärkeät arjen asiat ja ilonaiheet kirjoitetaan kiitollisuuspäiväkirjaan tai kudotaan käsityöhön itse puhteen lomassa. Myös päivittäinen rukous ylläpitää kiitollista mieltä ja tuo rauhaa ja hyvinvointia. Kiitollisuus ei sinänsä ole olosuhteista riippuvainen, vaan todellakin tahto- ja opettelukysymys.  

Ihmiset jakaantuvat kahteen ryhmään. On niitä, joista suorastaan huokuu kiitollisuus. Ja sitten on niitä, joiden päällimmäinen elämänasenne on jatkuva tyytymättömyys. Kumpaan joukkoon itse kuulumme? Parhaatkaan elämän lahjat, joista saamme päivittäin nauttia, eivät välttämättä tee meistä kiitollisia ihmisiä, ellemme opi tuntemaan Jumalaa, Joka kaikki nämä lahjat meille viime kädessä antaa. Kiitollisuus onkin riippuvuuden tunnustamista hänestä. Se on myös Jumalan hyvistä lahjoista ja teoista kertomista toisille. Psalmista 103: Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. 

Anu Hellman, Juvan seurakunnan nuoristyönohjaaja