Vanha hautausmaa

Juvan vanha hautausmaa

Pakanuuden aikana vainajat haudattiin saariin tai valittuihin paikkoihin talojen lähelle, ehkäpä pyhiin karsikoihin. Katolinen kirkko pyrki nojautumaan vanhaan perinteeseen ja otti vanhat uhrilehdot käyttöönsä. Niinpä monet pakanalliset kalmistot muuttuivat kristillisiksi hautausmaiksi. Kristinuskon vakiinnuttua Juvalle vainajat haudattiin kirkon viereen. Muutamat paikannimet viittaavat siihen, että  kappelikalmistoja voisi täältä löytyä. Vanhin tunnettu lienee Remojärven kappelinpelto, jonka arkeologisten kaivausten aikana löydetty arkun puupalanen on ajoitettu vuosille 1380 - 1560. Tutkijat ovat toistaiseksi epätietoisia  siitä, oliko hautausmaa ortodoksinen vai katolinen. Juvan kirkkopitäjän perustamiskirjasta vuodelta 1442 on päätelty, että täällä oli jo kappeli, eräänlainen kirkkopirtti ja  Papinniitty Jukajärven rannalla. Täällä oli myös papille tarpeelliset rakennukset, koska määräykset niiden rakentamisesta puuttuvat, vaikka siinä oli  tarkat ohjeet viljelyksistä ja tarvekaluista. Mutta pian tähän rakennettiin varmaan vakinainen kirkkokin.  Arkeologisia kaivauksia ei tällä kirkkomaalla ole tehty. Selvittämättä ovat kirkon lattian alle haudatut.

Vanha hautausmaa antaa omanlaisensa kuvan Juvan historiasta. Hautakivissä säilyneistä kuolinvuosista voidaan päätellä, että kiviset muistomerkit tulivat täällä käyttöön 1800-luvun alussa, jolloin varakkaamman väestön tavaksi tuli pystyttää muistokiviä. Niinpä tässä korostuu virkamiesten, upseerien, kartanonomistajien ja muiden talollisten suvut. Myöhemmin tapa yleistyi koskemaan kaikkia kansalaispiirejä. Muistojen henkilöistä on haluttu säilyvän. Vuosiluvut ovat synnyin- ja kuolinvuosia. Päivämääriä ei tässä mainita. Varhaisimmat kuolinajat ovat 1824 ja 1835.  Joskus muistokivet on pystytetty paljonkin myöhemmin kuin henkilön kuolinvuonna Viimeisimmät hautaukset ovat vuodelta 2006. Puuristit ovat tietenkin maatuneet kuten vainajatkin.

Juvan vanha hautausmaa on viehättävä, rauhallinen menneisyyden puisto, jossa voi aistia historiallisen ilmapiirin ja luonnon kauneuden.

Teksti on Esko Niirasen tekemästä Vanhan hautausmaan oppaasta

Juvan vanhat kirkot

Juvan seurakunta erotettiin omaksi seurakunnakseen v. 1442. Sen ajan kappelikirkoista ei ole tarkkaa kirjallista tietoa. Ensimmäinen tiedossa oleva puurakenteinen kirkko oli käytössä v. 1666 – 1727 ja se sijaitsi Juvan vanhalla hautausmaalla. Tuo kirkko purettiin sen jälkeen, kun se oli vaurioitunut myrskyssä. Sen tilalle rakennettiin uusi, tasavartinen ristikirkko v. 1729, joka osoittautui jo alussa liian pieneksi. (Vertainen, K., s. 12 – 13.)

Sata vuotta myöhemmin v. 1829 jouluaamun jumalanpalveluksessa tapahtuneen surullisen onnettomuuden jälkeen syntyi ajatus uuden kirkon rakentamisesta. Aloitteen teki kirkkoherra Karl Gustaf Nykopp ja hänen seuraajansa Magnus Erik Alopaeus toteutti rakennushankkeen. Rakennustyöt aloitettiin v. 1856. Uusi kivikirkko valmistui kirkonkylään v. 1863 ja kirkon juhlallinen vihkiminen tapahtui 3.9.1863. Vanha puinen ristikirkko siirrettiin Anttolaan vuonna 1870. (Juvan historia, s. 415 – 444).

Kuva 1. Juvan Vanha puukirkko. Piirros vuodelta 1862. Kansallismuseo.

Jyryjoulu 

KAPPELIKIRKOSTA KIVIKIRKKOON – JUVAN KIRKKOJA LÄHES 600 VUOTTA 

”Tärkeänä sysäyksenä uuden kirkon rakentamiselle oli vuoden 1829 joulukirkossa tapahtunut järkyttävä onneƩomuus. Paniikin vallattua kirkkokansan 15 naispuolista nuorta sanankuulijaa tallautui kuoliaaksi ihmisten rynnättyä ulos kirkosta. Tämä jyryjoulun-nimellä tunnettu tapaus sai alkunsa ajattelemattomasta huudahduksesta: ”Tuli on irti”. Ihmisten huudahdusta seurannut voimakas reaktio on ymmärrettävissä, sillä puurakenteisissa ja kynttilöin valaistuissa rakennuksissa tulipalon vaara oli aina läsnä. Tämä Juvan kirkossa sattunut paniikkitilanne ei ollut ainoa laatuaan. Vastaavia tapauksia oli eri puolilla Suomea. Juvan kirkossa sattunut tragedia oli kuitenkin vaikuttamassa siihen, että seuraavana vuonna eli 1830 anneƫin keisarillinen määräys, jonka mukaan kirkkojen ovet oli tehtävä ulospäin aukeaviksi*. Ovet olivat olleet siihen saakka sisäänpäin aukeavia keskiajalta asti.”  (Vertainen Kirsi (2013). Juvan kivikirkko. Juvan seurakunta. s. 13 - 14.)

*) Erkki Hänninen (tarkennus 4.7.2023): kaikkien julkisten rakennusten ovien tuli avautua 
ulospäin. 

Lisää historiatietoa löytyy julkaisuista: 
Juvan historia. 1957. Juvan seurakunta ja kunta. Sisälähetysseuran Raamattutalon 
kirjapaino. Pieksämäki.  
Vertainen Kirsi (2013). Juvan kivikirkko. Juvan seurakunta. Painopaikka I-print. Seinäjoki.