Toivoa naisille

Viime sunnuntaina oli Marianpäivä. Marianpäivänä monissa seurakunnissa on perinteisesti järjestetty naistenpäiviä; erityisesti vain naisille järjestettyjä tilaisuuksia. Sellaisessa tilaisuudessa olin Mikkelissä parin juvalaisen Toivoa naisille- rukouspiiriläisen kanssa. Saimme kuulla kuulumisia Toivoa naisille- työstä, jota Suomessa koordinoi Medialähetysjärjestö Sansa. Mitä tuo työ sitten on?

Suomessa toimii n. 90 ryhmää, joissa rukoillaan tietyn rukouskalenterin mukaan. Tuota kalenteria käännetään yli 100 kielelle ja saman päivittäin vaihtuvan rukouksen ja Raamatun kohdan lukee noin 110 000 naista päivittäin ympäri maailmaa. Rukouksia kootaan eri ryhmistä ympäri maailman ja ne ovat esirukouksia ihan todellisten ihmisten, tilanteiden ja asioiden puolesta.

Suomessa useimmat ryhmät myös lahjoittavat rahaa työlle, jolla kustannetaan ohjelmia eri medioihin yli 70 kielellä. Ohjelmista naiset voivat kuulla Raamattua ja siihen liittyvää opetusta, mutta myös esimerkiksi terveyteen, ihmissuhteisiin ja arkisiin asioihin liittyvää sisältöä. Tämän työn kautta monet ovat kuulleet Jeesuksesta, mutta myös saaneet toivoa vaikeissa elämän tilanteissa ja saaneet ihan konkreettista apua elämänsä ongelmiin.

Työtä tehdään erityisesti maissa, joissa tyttöjen ja naisten asema on huono ja sukupuolten välinen epätasa-arvo suurta. Radion, TV:n ja internetin välityksellä tavoitetaan naisia myös sellaisissa maissa, joihin on muuten vaikea päästä tekemään kristillistä lähetys- ja diakoniatyötä.

Tämän päivän rukouskalenterin Raamatun kohta on sananlaskujen kirjasta luvusta 11 jae 25:

”Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.”

Oikein hyvä käytännön ohje, miten toimia lähimmäisten hyväksi niin lähellä kuin kaukana.

 

Aila Asikainen, Juvan seurakunnan lähetyssihteeri

Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä 21.3.2024

*****

Luontoaktivistit

Mikä merkitys luonnolla on minulle? Mitä se tarjoaa minulle? Minkälaisia valintoja olen tehnyt tähän mennessä? Mitkä niistä ovat hyviä? Mitä voisi muuttaa?

Usko Jumalaan, rakkaus luomakuntaan ja sen ihmettely sekä työ oikeudenmukaisemman maailman puolesta punoutuvat kaikki yhteen ja syventävät toisiaan. Luonto on ihme ja niin on jokainen ihminenkin. Jumala loi ihmisen luonnonlakien alaisuuteen. Rakentamalla kestävää tulevaisuutta ihminen osallistuu Jumalan valtakunnan työhön.

Ihminen selviää miltei mistä vain, jos ei joudu tekemän sitä yksin. Yhdessä olemme siis enemmän, myös luonnon hyvinvoinnin turvaamisessa. On tärkeää voida luottaa siihen, että saa luonnosta ja luonnolta mitä tarvitsee. Luonnon täytyy voida luottaa myös ihmiseen, sillä ei ole vaihtoehtoa. Jos ihminen pettää luonnon, se ei pysty ihmistä kannattelemaan. Ihmisillä, jonka keinoilla luonnon kestokykyä on heikennetty, on myös vastuu rauhasta ja luonnon elinvoiman palauttamisesta.

Ihmisen ja luonnon välillä tulisi vallita ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” -henki. Silloin täytyy katsoa oikeudenmukaisuutta niin luonnon kuin ihmisenkin näkökulmasta. Isä meidän rukouksen kohta ”anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” laajentuu koskemaan myös luontoa.

Luonnon ymmärtäminen edistää sen suojelemista. Luonnossa liikkuminen ja harrastaminen luo yhteyttä ja ymmärrystä erilaisten luotujen välille ja luonnosta voi oppia. Arvoista ja asenteista keskusteleminen ja eettisen dialogin oppiminen luo syvälle ulottuvaa yhteyttä ihmisten välille ja auttaa jaksamaan vaikeiden asioiden kanssa. Yhdessä saa aikaan ja voi vaikuttaa. Maailmassa vallitsee monimutkainen keskinäinen riippuvuus. Vaikutukset näkyvät kaikkialla, kun jossain päin maailmaa tapahtuu jotakin. Samoin on ekosysteemeissä. Oikeudenmukaisuus ja ekologinen kestävyys riippuvat myös toisistaan.

Tarvitsemme arvoyhteisön, jonka kautta voi toimia yhdessä kaikkein akuuteimpien ja tärkeimpien asioiden puolesta. What would Jesus do? on hyvä kysymys tässä ajassa. Tehdään niin kuin Jeesus teki. Autetaan heikoimmassa asemassa olevia. Tässä tapauksessa luontoa. Liity sinäkin seurakunnan luontoaktivisteihin!

Kutsuja on Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anu Hellman

Kirjoitus on julkaistu Juvan Lehdessä 14.3.2024