Ensimmäisten urkujen hankkiminen Juvan kirkkoon ei ollut helppoa, vaikka jo nykyisen kirkon ollessa rakenteilla sinne päätettiin kirkkoherra Alopaeuksen aloitteesta hankkia urut. Alustava päätös tehtiin pitäjänkokouksessa 1861 ja seuraavana vuonna päätettiin aloittaa säästäminen urkuja varten. Urkujen hinta oli 4000 hopearuplaa, josta puolet saatiin kokoon. Seuraavana vuonna esitettiin jo hankkeesta luopumista, mutta kirkkoherra vaati, että rahat oli käytettävä urkuihin. Seuraavien katovuosien aikana urkuhanke kuitenkin jäi toteuttamatta.

Kirkkoherra otti asian esille jälleen pitäjänkokouksessa vuonna 1869. Silloin harkittiin myös Helsingin Vanhan kirkon urkujen ostamista. Lopullinen päätös saatiin aikaan 1871, jolloin uudet urut päätettiin hankkia äänin 6641/2 vastaan ja 993 puolesta. Sopimus rakentamisesta solmittiin 2.5.1873 urkujenrakentaja B.A.Thulén kanssa. Urkujen kustannukset olivat 14.236 mk, josta 8000 mk oli jo pankissa. Loput otettiin kirkon rahastosta. Rakentaja teki piirustukset, ja tarkastajana ja disposition laatijana toimi urkuri Lauri Hämäläinen. Uruissa oli mekaaninen koneisto, yksi sormio, jalkio ja 16 äänikertaa. Ne oli rakennettu ajan romanttiseen tyyliin.

Urkujen fasadin piirsi uusklassiseen tyyliin kirkon suunnitellut arkkitehti Lohrmann. Nykyaikaan asti säilyneessä fasadissa on viisi pillikenttää, joista keskimmäinen on muita korkeammalla. Reunoissa on korkeat puolipyöreät turellit, joiden päät on koristeltu. Keskimmäisen kentän reunoilla on koristepäiset pylväät, jotka kannattavat ruusukkein koristeltua palkistoa. Sen päällä on huippukoriste, jossa on mm. laakeriseppele, lyyra ja ylimpänä viisisakarainen tähti. Pillikenttien alapuolella on myös kaksi koristetta. Julkisivupillit olivat mensuuriltaan ahtaita ja soimattomia koristepillejä.

Urkujen rakentamista seuraavina vuosikymmeninä olosuhteet kirkossa eivät liene olleet kovin hyvät. Tuusulan urkuri Sakari Soinne tarkasti urut vuonna 1898 ja totesi niiden olevan huonossa kunnossa. Fasadipillit olivat hapettuneet ja kieliäänikerrat olivat käyttökelvottomia, koneisto oli löystynyt ja pillit epävireessä. Hän lienee korjannut urut tarkastuksen jälkeen.

Urut uusittiin perusteellisesti vuonna 1916. Työn suoritti Kangasalan Urkutehdas Martti Tulenheimon johdolla. Kaksisormioisiin urkuihin tuli 24 äänikertaa, joista 10 otettiin entisistä uruista. Kieliäänikerrat Trumpet ja Bassun asennettiin myöhemmin. Koneisto tehtiin ajan tyyliin paineilmalla toimivaksi, pneumaattiseksi. Urkuremontin hinta oli 10.800 mk. Uudet urut kävi tarkastamassa ja hyviksi toteamassa Oskar Merikanto. Urkuja kehuvassa lausunnossaan hän toteaa 23.10.1916 mm. seuraavasti: ”Hiljaisten, vienojen äänikertain sulous ja sooloäänikertain karakteristinen kauneus vetävät heti huomion puoleensa, ja mitä moninaisimmat värivivahdukset hivelevät korvaa. Täysien urkujen ääni on täyteläinen, mahtava ja loistelias.”

Kangasalan urkutehdas puhdisti ja korjasi urkuja vuonna 1931. Silloin jalkioon asennettiin uusi Bassun 16’ äänikerta ja I-sormioon French horn -äänikerta.

Urkujen uusiminen oli esillä jälleen 1940-luvulla, jolloin pyydettiin tarjouksia uusista uruista Kangasalan urkutehtaalta. Se kuitenkin jäi ja toteutui vasta vuonna 1957. Nyt urut kasvoivat merkittävästi. Niihin tuli kolme sormiota ja 42 äänikertaa, joista kaikki olivat uusia. Fasadia levennettiin molemmilta puolilta yhdellä pillikentällä. Myös sen pillit vaihdettiin leveämpiin, mutta edelleen mykkiin koristepilleihin. Ajan tekniikkaa korostavaan tyyliin kaiken todettiin olevan ”viimeistä mallia”. Urkujen koneisto oli sähköpneumaattinen ja niissä oli lukuisia sähköisiä yhdistimiä. Urut maksoivat 6.550.000 mk ja ne luovutettiin käyttöön 21.12.1957. Disposition laati ja tarkastuksen suoritti urkuri Niilo Heimola 10.6.1958. Siinä hän toteaa mm. ”Kiittäen luottamuksesta, voin vakuuttaa, että Juvan kirkon uudet urut kuuluvat parhaimpiin mitä allekirjoittaneella on ollut tilaisuus tarkastaa ja niillä soittaa jumalanpalveluksessa ja konsertissa. Soikoot nämä uudet urut yksinomaan kunniaksi Luojan.” Tätä tehtävää urut hoitivat säilyen soittokunnossa 45 vuotta, vaikka niihin ei ollutkaan käytettävissä parhaita mahdollisia materiaaleja.

Urkujen uusimisesta alettiin puhua jälleen 1985, kun kirkossa toteutettiin suurehko remontti. Tuolloin hankittiin kirkon etuosaan kuoriurut. Ne rakensi Sotkamolainen Urkurakentamo Tuomi. Kuoriuruissa on 11 äänikertaa, kaksi sormioita ja jalkio. Disposition on suunnitellut Matti-Veikko Kuusi. Urut ovat mekaaniset ja niissä on viritysjärjestelmänä barokin aikainen Kirnberger II –viritys.

Pääurkujen tilasta pyydettiin lausunto Kirkon urkutoimikunnalta v. 1991. Siinä todetaan, että soitin ei täytä hyville uruille asetettuja soinnillisia eikä teknisiä vaatimuksia eikä ole säilyttämisen arvoinen. Kesti vielä yli kymmenen vuotta ennen kuin uusiminen toteutettiin. Urkujenrakennustaide oli edennyt 1900-luvulla romantiikan, teollistumisen, urkujen uudistusliikkeen neobarokkiurkujen, suurien yleisurkujen ja barokin tyyliurkujen kautta jälleen romantiikan tyyliurkuihin. Kirkkovaltuuston v. 1998 perustama ja kirkkoneuvoston valitsema hankintaa valmistellut urkutoimikunta tutustui useisiin eri tyylisiin urkuihin. Uusien urkujen tyyliksi valittiin romantiikka, kuten oli ollut kirkon rakentamisen aikaan. Juvan seurakunnan kirkkovaltuusto teki 15.11.1999 yksimielisen päätöksen urkujen hankkimisesta saksalaiselta Paschen Kiel Orgelbau GmbH –urkurakentamolta, joka jätti tarjouksen ranskalaisromanttisista uruista. Urkujen lopulliseksi hinnaksi tuli lisätarjousten jälkeen 606.107 € (3.603.732 mk)

Urkujen suunnittelu aloitettiin rakentamolla kesällä ja rakentaminen syksyllä 2001. Entiset urut purettiin 2.-4.4.2002, ja 12.4. mennessä urkujen kaappi oli saatu uuteen paikkaansa ja siihen oli asennettu uudet sivuseinät. Entiset urut myytiin 500 eurolla urkurakennusta harrastavalle ryhmälle, johon kuului mm. urkujenrakentaja Veikko Virtanen. Suuri osa pilleistä ja puuosista jäi kuitenkin seurakuntalaisille. Suuret sinkkipillit lahjoitettiin ja pienempiä pillejä myytiin lähetystyön hyväksi.

Toimikunta kävi tarkastamassa uudet urut rakentamolla 20.-24.4., jolloin niiden suurimmat rakenteet olivat jo valmiit. Kesällä 2002 urkuparvella tehtiin rakennustöitä ja kaappi maalattiin. Urut tulivat Juvalle rekkakontissa 1.7.2002. Talkoolaisten avulla ne siirrettiin kirkkoon parissa tunnissa, ja rakentaminen alkoi. Kahden viikon kuluttua suurimmat rakenteet olivat jo paikallaan. Äänitystyö ja pillien asentaminen urkuihin alkoi syyskuussa ja jatkui jouluun asti, jolloin urut olivat sopimuksen mukaan valmiit. Työt etenivät hyvin, ja voi vain ihailla rakentajien ammattitaitoista, sinnikästä ja raskasta työtä. He tekivät kaikkensa, jotta uruista tulisi mahdollisimman hyvät.

Uudet urut on suunniteltu ja rakennettu käsityönä pieniä yksityiskohtia myöten sopiviksi juuri Juvan kirkkoon. Niiden koon saneli käytettävissä oleva tila. Julkisivun alkuperäinen osa tuli paremmin esille, kun 1957 lisätyt pillikentät korvattiin puisilla rakenteilla. Uusien urkujen ääni on paljon laadukkaampi ja täyteläisempi kuin entisissä uruissa, sillä suuria pillejä sisältäviä äänikertoja on paljon. Ranskalaiseen tyyliin kuuluu myös runsaasti kieliäänikertoja. Uruista löytyy myös ukkosefekti ja satakieli. Niissä on luotettava mekaaninen soitto- ja hallintakoneisto, joka toimii myös sähköisesti. Rekisteritietokoneen muistiin voidaan ladata 4000 eri äänikertayhdistelmää. Se ei kuitenkaan riitä edes yhdestä koskettimesta saatavien erilaisten äänien soittamiseen, sillä äänikertoja yhdistelemällä urkujen yhdestä koskettimesta saadaan noin 275 miljardia erilaista ääntä. Kun tämä kerrotaan koskettimien lukumäärällä ja se sormien ja jalkojen lukumäärällä, saadaan kuva urkujen äänimaailman äärettömyydestä.

Juvan uudet urut ovat tyyliltään harvinaiset Suomessa. Ranskalaisromanttinen tyylikausi on kuitenkin urkumusiikissa merkittävimpiä barokin ohella. Soittimena uudet urut ovat erittäin monipuoliset, ja niillä voi soittaa monentyylistä musiikkia. Niiden leveä sointi tukee myös erinomaisesti virsilaulua.

Urut ovat luonnollinen, joskin melko tekninen soitin. Sen äänikerrat matalista korkeimpiin perustuvat luonnon yläsävelsarjaan. Urkujen sointi kattaa suuren osan äänistä, joita ihminen pystyy kuulemaan. Laadukas sointi myös hoitaa ihmistä. Se saa meidät värähtelemään tai vaikuttaa mieleemme aivojen limbisen järjestelmän kautta. Urut tuovat meille viestin Luojaltamme. Niiden soinnissa saamme nauttia luotujen musiikin ainesten, rytmin, melodian, harmonian ja sointivärin tuottamasta musiikista ilman rahan hallitseman nykyajan globaalin musiikkibisneksen tai kuuluisuuden ja suosion tavoittelun orjallisia kahleita.

Jari Piikki